Mindfuck

Sairaslomalla.
En mä ookkaan niin vahva mitä mä haluaisin olla, vielä.
Mua hävettää olla sairaslomalla, sanoa se että olen sairas. Siksi oon kertonut sen vaan kolmelle läheiselleni.
Pelkään että ihmiset luulee mun olevan laiska ja saamaton, että olisin ratsastanut jonkun sairauden avulla saadakseni vähän löhöily lomaa.
Ensimmäinen sairaslomapäivä on mennytkin sitten sängyn pohjalla, mua hävettää astua edes ulos tästä asunnosta. Samalla kun mun päässä soi kaikki ne syytökset itseäni kohtaan, tulee toisen suusta samat asiat mun korvaan.
Kadun tällä hetkellä koko sydämestäni että otin sairaslomaa, että kuuntelin ihmistä joka oikeesti tietää mitä mulle tapahtuu. Mun on vaan nykyään vaikee kohdata sitä että oon sairas, koska elän nykyään sellaista elämää missä sille ei oo tilaa. Mulla ei oo aikaa olla sairas, mulla ei oo varaa olla sairas, on häpeällistä olla tällainen invalidi.

Sieltä sängyn pohjalta sain lopulta soitettua psykiatriselle osastolle, mutta eipä se tietenkään ollut auki. Tiedän että on vaikea nykyään saada kunnollista apua mistään, ja sitä saa vaan kunnolla vänkäämisellä lääkärien kanssa. Miten mä voin vängätä kun en osaa/uskalla/kehtaa kertoa miltä musta tuntuu ja myöntää että oon vielä heikko.

Mietin että pitäiskö suoraan mennä psykiatriselle osastolla "lepäämään", siellä on oikeus levätä ja purkaa omia ongelmia, kun ei tässä mun nykyisessä elämässä ole oikeutta siihen. Mutta kuka sitten hoitaa kaikki asiat kotona? Kuka kattoo että kaikki on järjestyksessä ja kaikki hoituu? Eihän mulla oo aikaa siihenkään.

Kyllähän siitä on niin vähän aikaa kun oon päässyt pois siitä helvetillisestä ahdistuksen pesästä, että en voi odottaa itseltäni ihmeparantumista ja pitäisi antaa itselleni aikaa. Mutta mulla ei oo aikaa, en pysty antaa itselleni lupaa sairastaa. Ehkä mä pelkään että mä lipsun suohon, ja siksi vedän töissäkin itseni äärirajoille..

Ehkä mä vaan jatkan niin kauan kunnes multa lähtee jalat alta.

I never gave you a reason to hate me. You're just creating your own little drama of pure insecurity

Yhen asian tahdon tänne julkilausua, jos sattumoisin joku tunnistaisi itsensä tästä
+ Tämä on virallisesti viimeinen teko minkä teihin tuhlaan:

Mua ei kiinnosta vittuakaan mitä JUST TE ajattelee musta,  mitä paskaa te ikinä musta puhutte ja MUN asioita pyörittelette ja spekuloitte. Mä oon ihan vitun onnellinen ja kiva että oon teille vielä niin tärkee että mun asioista pitää puhua mistä saan kuulla sitte mun ystäviltä. Tulkaa multa kysymään jos on jotain kysyttävää, älkää vaan luulotelko siellä.
Tässä sen näkee kuka pääsee elämässään eteenpäin ja ketkä rypee samassa sonnassa.
Mä en teitä vihaa eikä mua oikeesti kiinnosta mitä te ootte, siinä teille yks vastaus yhteen kysymykseenne minkä kuulin.
Hyvää loppuelämää, mulla menee vitun hyvin ja mulla on oikeita ystäviä, te saatte aina kattoo selkäne taakse :)))))))))))

Miracles happen

En oo pitkään aikaan saanut aikaiseksi vähän tyhjentää ajatuksiani
Nyt vois yrittää..

Viime vuos meni siinä kun opettelin elämään uutta elämääni, joka sitten vahvistui toukokuussa
Kun muutin mieheni luo
Se oli iso askel päästä kaikesta vanhasta paskasta ja alottaa ihan oma elämä
Ja tää on ollu ihan mahtavaa, varsinkin kun on niin vahva ja hyvä mies rinnalla
Mua pelotti silloin miten hän suhtautuu siihen kun alan taas oireilemaan
Kyllähän se vaikeeta oli, kun ei hän ikinä ollut mitään vastaavaa nähnyt
Siinä oli meille molemmille kasvun paikka, ja niin me kasvettiin, yhteen.

Mulla on nyt lääkitys jota jatketaan näillä näkymin tän vuoden loppuun.
Lääkäri sanoo, että kun mulla on tällä hetkellä vakaa elämä, niin saan rauhassa toipua vanhoista traumoista kunnes mä oon sen verran vahva että uskallan elää ilman lääkkeitä. Hienointa on se, etten tarvitse lääkkeitä kun vaan tän alku ajan. Että lääkäri uskoo että ne vanhat demonit lähtee.

Kaikki on muuttunut niin paljon
Tunnen suurimmaksi osaksi onnellisuutta, turvaa ja rauhaa joka on mulle täysin uutta
Kukaan ei enään mulle huuda, arvostele, petä, tuomitse..
Ja ennen kaikkea mulla on vankka koti jossa aina odottaa mun oma elämänkumppani.
Ja kohta odottaa myös pieni karvainen poika hauva.

Mulla ei oo ollu koko elämäni aikana asiat näin hyvin
Enkä oo ollu koskaan näin tasapainoinen ja terve
Siitä saan ennen kaikkea kiittää mun miestä
Joka on jaksanu ymmärtää, vaikka tuun ihan toiselta planeetalta
Mut sen takia pystyn luottamaankin häneen eniten kun kehenkään muuhun
Ja uskomaan että hän oikeesti mua rakastaa

Mulla ei oo enää mitään hätää