torstai 20. syyskuuta 2012

Kyydissä tuomiopäivän vaunussa




Minä tahdon vielä
Kerran näyttää sen haavan
Jonka sä unohdit jo niin pitkän aikaa sitten
En enää muista kuinka tähän ollaankaan luisuttu
Mut en oo unohtanut mitä me joskus oltiin
Mä en osaa sitä paremminkaan kertoo
Mutta lukenut oon hetken tulleen
Meidän on vaihdettava kiilamme suuntaa
Jos me haluamme vielä hengittää
Vielä niin hengittää



Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suuntamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sinun uhkauksesi
Vasten mun kasvojani


Kuinka on niin saatanan vaikeeta selittää ylpeelle ihmiselle
et sen täytyy päästää ylpeydestään irti, että tää pieni solmu ratkee

On niin saatanan vaikeeta selittää terveelle ihmiselle
Kuinka itse oon niin sairas, että mulla on sairaus johon sen pitää suhtautua kuin syöpään
Se saattaa tappaa mut, jos sitä ei hoida, mä saatan luovuttaa ilman tukea

Mä en voi mun oireille mitään
Ne on mun demoneita
Jotka tahtoisin tappaa
Mutta mä pelkään että jos tahdon niistä lopullisesti eroon
Mun  täytyy tappaa itteni

Älä katso, älä kuule
Pidä vaan kiinni sun huulet
Vähän arvaa, älä tiedä
Riittää kunhan sä siedät

Niin kuollakseen elossa
Enimmäkseen jo kuollut



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti