En tiiä.. Suurin osa teistä kans varmaan tuntee monesti,
kuinka haluaisi pistää ydinpommin suuhunsa
Että sais nää paskaset aivot pellolle
Kaikki se mädäntyny paska joka pyörii siel aivoissa
Oon ajatellu kauan että hyvä etten oo enään "sairaassa ilmapiirissä" mutta
kyllä sitä oikeaa ymmärrystä kaipaa, ja varsinkin sitä tukea
Ettei kukaan ajattelisi miksi joku mököttää, miksi se kiukuttelee
Kun on oikeesti hätä.
Mut tää mun elämä on tällä hetkellä niin kovaa taistelua
Että välillä tuntuu että haluis pistää hanskat tiskiin, ja tiedätte mitä sillä tarkoitan
Koska tää mun paskanen pää myrkyttää jokaisen hienon asian mun elämästä
Eikä kukaan sitä täällä ymmärrä
Yritän olla syrjäytymättä ja tuntematta itteeni helvetin yksinäiseks
Mut yksinäisyyskin on mulle niin iso ja katala tunne, et tuntuu et se vaa jyrää kaiken läpi
Kun kliseistesti: Ei kukaan ymmärrä, eikä halua ymmärtää.
Mun arki on nykyään tosi kiireistä ja teen työkseni sitä mitä haluan
Sillon oon pystyny heivaa kaiken paskan toisaalla ja vaan tehdä työni
Sillon saan hengähtää
Mutta se kaikki tuntuu tulevan kaksinkertaisena takasin, kun oon yksin
Kun ei tässä elämässä hyväksytä meitä sairaita paskoja
Ja tää munki sairaus on yksinomaa mun paskan lapsuuden takia
Onks se ees meidän vika?
Tekis mieli varsinkin äidille vaa haistattaa kunnon paskat ja kysyä miksi sun piti pilata
mun elämä, ihan kokonaan.
Mutta nyt pitää vaan niellä, ajatella kukkasia ja perhosia, lopettaa mököttäminen, ja syödä happy-pillereitä.
Varaan ajan ensi viikolla lääkärille...
Ymmärrän sua paremmin kuin hyvin. Mulla on täysin samat fiilikset...Ei kaikki ymmärrä sitä, kun täytyy tapella oman mielen kanssa. Mulla myös koulussa usein on tosi väsynyt olo ja tekis vaan mieli itkeä. Mutta ei uskalla...Hyvä et meet lääkärille <3
VastaaPoista