If you stand there and watch me burn,
but it´s alright because i like the way it hurts
But if you stand there and make me cry
but i don´t mind because I love the way you lie,
I love the way you lie.
Löysin äidin vanhasta päiväkirjasta palasen, olin joskus sen pelastanut oman rojun sekaan, ja nyt taas löysin sen.
Siinä äiti kertoo kuinka hänen alkoholismi alkoi kehittymään, ja muutenkin sen ajan elämästä kun me oltiin mun broidin kans pieniä.
Mun isä oli ennen juoppo, se kävi vieraissa naisissa ja käyttäytyi muutenkin tosi törkeesti äitiä kohtaan. Mut se lopetti sen ennen meidän syntymää. Äiti kerto et sil oli jääny jonkimoisia traumoja siitä, varmaan tarkoitti samoja traumoja mitä mä oon joutunut äidin ryyppäämisen takii kokee. Äiti oli muutenki ollu ahdistunu ja alko käyttää viinaa lääkkeenä.
Äiti sano kans sitä että meidän lapsien elämä on ollut pelkkää valhetta. Äiti valehtelee omasta sairaudestaan ja isä omastaan. Isä on taas käyttänyt huumeita, käyttää ehkä edelleen, mutta ei sillä tavalla että se olisi ikinä näkyny isän käytöksessä. Ehkä.
Jotenkin se ajatus, että kun sä pienenä näät kaiken niin ihanana, on äiti, isä, veli, koira, iso talo, oma piha, pari bemarii pihassa ja miljoona barbii. Vanhemmat sanoo että kuinka ne rakastaa eikä ikinä vois jättää läpällää... Äiti on vaan välillä vähän kipee ja se joutuu menee hoitaa sen pöpön pois. Isällä on vaan aina vähän työstressii kun se kurmottaa mua.. Mut ku kaikki sanoo et kaikki on ok niin onhan tää sit normaalia.
Sitte mun vanhemmat, jotka rakens mulle tän pilvilinnan, teurasti sen kylmäverisesti. Mun elämä vietiin, mut vähänenki turva joka olikin valhetta. Sain palkkioks kaiken maailman mielenhäiriöitä ja rikkinäisen sielun joka tuntuu taas ollu menny vaan enemmän riekaleiks näiden vuosien aikana.
Nyt mulla on oma koti, oma mies ja oma elämä. Mulle on jääny vaan pelko et millon taas se matto vedetään mun alta pois. Mieheni on vetänyt jo pariin otteeseen kun oli sitä säätöö sen exän kanssa (enkä nytkään tarkoitta fyysistä pettämistä), ja taas löysin jonkun "söpöily" videon mieheni exästä ja miehestäni. Ei kai se sinne tahallaa ollu jättäny.. Mut aina, joka kerta tämmöset yllätykset repii sitä mun sieluu enemmän rikki. Vetää mua sinne pimeyteen. Avaa kaapit mun demoneilta. Ja sit ihmetellään miks raivostun "inhimillisestä" erheestä.
Onks se liikaa pyydetty et joskus saisin puhtaa rakkautta ja lämpöä?
PS. Äiti, hyvää syntymäpäivää. Oot nyt taas ryyppyputkella, toivon että selviit siitä ja voimme juhlia taas sitä kuinka olet ylittänyt näin pitkälle ohi alkoholistinaisten keskimääräisen eliniän.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti