maanantai 7. toukokuuta 2012

Lonely is hard to survive


Milloin syömishäiriöinen voidaan luokitella "ex"- syömishäiriöiseksi?
Olen läski, mutta silti pääni painaa yhtä paljon kuin langan laihana
Ja nyt tuntuu taas niin vaikealta päästä syömättömyys- ja oksentamishalusta pois.
Miksei syömishäiriöisille ole olemassa AA-kerhon tapaista vertaistukea jossa kaikki taputtavat kun kuulevat sinun lihonneen kymmenen kiloa.
Paikka, jossa voin sanoa ääneen "Olen syömishäiriöinen". En ole koskaan saanut sanoa sitä suoraan.
En ole koskaan ollut täysin nälkiintynyt ja varsinkaan nyt, tänä ryhävalaana. Kuka ottaisi mun avunhuudot tosissaan? "Syöhän se kuin pieni sika"
Poikaystävänikin sanoi että hänen puolestaan voin alkaa laihduttamaan ja kehotti alkaa kuintoilemaan enemmän.
Katsopa kun minulta onnistuukin tämmöinen "pieni laihdutus", "ihan vähän vaan". Siitä tulee pakkomielle, niin kuin se onkin jo. Oon vaan laiminlyönyt sitä.
Tunnen itseni niin kuvottavaksi, rumaksi, inhottavaksi, monsteriksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti