You like to hug and baby boy I like to push

Oon huomannut että aikaisemmat traumat (mitkä ovatkaan) on tehnyt musta enemmän huomioo tarvitsevan  liikaa huomioo tarvitsevan. Tarvitsen huomiota niin paljon että se rasittaa liikaa jopa itseäni.

Ennen nykyistä kultaani, halusin kyllä sitoutua mutta ei vastaan tullut ketään kenen kanssa voisin olla enemmän kuin yhden yön. Tarvitsin läheisyyttä ja turvantunnetta, mutta sitä on ollut hyvin minimaalisesti mun elämässä. Joten seksi, yhdenyön jutut ja seksisuhteet toivat pienen hetken valheellista läheisyyden tunnetta.

Nyt sit nykyisessä suhteessa, rakastan miestäni hyvin paljon, ja uskon että hän mua. Viimeisimmät kumppanini ovat olleet enemmän tai vähemmän seksiriippuvaisia, joten olen tottunut aktiiviseen seksielämään (en tiedä onko sekin ollut sitten valheellisesti läheistä)
Nykyisessä suhteessani miehelläni ei ole läheskään samanlaisia "tarpeita" kuin minulla. Olen huomannut suhteeni aikana että jokaisella elämänalueella mulla jotenkin viiraa.

Inhoan että tästäkin hienosta kahden ihmisen välisestä asiasta pitää tehdä kiukuttelemisen ja ennakkoluulojen täyttämä rituaali ja pakkomielle.

Oon huomannut että alan taas olla joka päivä helvetin väsynyt, tympääntynyt ja niin tuohtunut etten jaksa enään edes kitistä mistään. "Masistelen vaan".
On ollu rankkaa nähdä tän 4 kk ajan kuinka mun päässä viiraa enemmän asioita mitä tiesin. Enkä oo yhtään varma, toisin kuin ennen, että musta tulis normaali.

Myös tän 4 kk ajan kultani exä on vaanitut meidän suhdetta. Ensin hän ei halunnut millään tulla hakemaan tavaroitaan kultani kämpiltä (vaikka olivat monta kuukautta sitten eronnut meidän suhteen alettua). Hän soittelee kullalleni, pyytelee kahville ja esittää jotenki loukattua tai että hänestä pitäisi muuten vaan olla huolissaan. Lisäksi se mitätöi mua eikä kunnioita mua, saati kullan kans olevaa suhdetta.
Mua pelottaa koko ajan mitä se ämmä keksii taas, ja jos kultani lähtisikin sen ämmän peleihin mukaan.
Ei hän sitä tee.
Eihän?
Vihaan kun perheeni takia oon joutunut koko ajan elämään pelossa, niin nyt yks sairas exä sit taas tekee mun elämää epävarmaksi. Tahtoisin päästä tän typerän ihmisen yläpuolelle ja olla välittämättä tämän sekoiluista, mutta miten helvetissä? Kun mun omat vanhemmat on pettäny mut toistamiseen, miksei mun oma kultakin joka on luvannut meille yhteisen elämän?
Alan oikeesti olla taas niin helvetin väsynyt.