I am so tired of hating my own body

Viimeisen vuoden ajan mun elämä on ollu yhtä muutosta ja sekasortoa
En muista milloin viimeksi oon oikeesti hengittänyt ja vaan ollu, ilman mitään ajatusta
Tänään olin..

Kullan kanssa ajettiin mun "lapsuuden kodille" päin, aurinko oli laskemassa ja mä tunsin sydämessäni meidän yhteisen rakkauden
Oltiin ihan hiljaa ja mietin mitä mun elämä on ollut ja mitä se on nyt
Ja tajusin että se joka ajattelee hiljaa mielessään on ollut aina se sama ihminen
Se joka on vaan hakenut hyväksyntää, kotia ja turvaa
Se ihminen on vaan ollut monien maskien takana, hukuttautunut päihteisiin ja kontrollin tunteeseen
Ne kaikki alkaa olla kadonnut mun elämästä
Ja tunnen taas itseni, ajatukseni alkaa selvetä

Yritän ruveta kokonaan streittariksi, kieltäytyä kaikista päihteistä
Lopettaa kaiken itseni myrkyttämisen ja saada itseäni hyvään fyysiseen ja henkiseen kuntoon
Se on mihin nyt tähtään, hyvinvointiin
Ja siihen kuuluu myös itseni ravitseminen

Kultani sanoi hyvin, kun puhuin siitä kuinka mun kaveri on ruvennut laihduttaa ja kuinka se haukkuu muita ketkä ei laihduta
Kerrankin kun koulussa kaikki tytöt söi suklaakakkua perjantain kunniaks paitsi se yks, se sano nauraen "Lihotkaa te luuserit" ja voitte vaan kuvitella miltä se "ex"- syömishäiriöiseltä tuntuu.
Kultani sanoi että sano sille seuraavan kerran "Mun itsetunto antaa mun syödä"
Ja se on se, mitä koko laihduttamisella haetaan, itsetuntoa ja hyväksyntää
Mutta mä oon ymmärtänyt sen että elämän ja ihmisen arvot on jossain ihan muualla kuin siinä kuinka paljon se pudottaa painoa tai kuinka laiha se on
Sehän on heikkoutta