Taas se on iskeny muhun
Ruoka-ahdistukset, itseinho
Mua ahdistaa miten oon päästäny itteni tähän kuntoon
En oo koskaan olllu näin huonossa jamassa
Vaikka tiiän ettei mun olo loppuen lopuksi olisi parempi, jos painaisin 10 kiloo vähemmän
Mutta mulla on vaa pakonomainen tarve yrittää.
Tiiän etten tuu pystymään olemaan kokonaan syömättä tai ahmimatta,
joten se oksentelukin nyt vaan tulee kuulumaan mun elämään ja en sille mahda mitään.
En vaan tiiä pidänkö tän salassa, en tiiä kestäisikö tai ymmärtäiskö se tätä
Mut tän asian kanssa, sun vierellä tuntuu niin vitun yksinäiseltä.
I'm sad, hurt, angry, mad, disappointed. But you know what? I'll put on a happy face and move on. It will hurt but I will survive.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti