Mun elämään on kävellyt maailman ihanin mies.
Mut se on saanut musta nyt ihan väärän kuvan
Mä jotenkin häpeilen itseäni koko ajan, se on niin täydellinen virheidensäkin kanssa
Ja mä en edes tiedä mitä mä oon
Mä häpeen viime ajan tapahtumia, mitä oon tehny muille sekä itelleni ja mitä oon ottanu vastaan
Sä oot taas niin kunnollinen
Mä oon läski ja tunnevammanen, sitä mä oon
Tää mies vei multa jalat alta enkä meinaa löytää enää omaa maatani missä seistä
Vaikka oon alkanut luottaa siihen ja siihen mitä se sanoo tuntevansa mua kohtaan
niin silti pelkään koko ajan että se lähtee ja vie mun maailmani mukanansa
Se sanoo et on hyvä asia olla toisesta riippuvainen
Mutta mua se pelottaa, koska en voi koskaan luottaa huomiseen
En uskalla heittäytyy tähän, ja se ärsyttää mua
Olla blokeis koko ajan
Haluaisin antaa vaan itteni sille, sellassena kun oon
Mä en tiiä mikä mua taas vaivaa
Yritän päästä tän pelon yli
Enkä oo halunnu puhuu tästä, en tahdo ahdistaa sitä
En tahdo heti näyttää miten ongelmallinen oon
Tai pilata tätä juttua turhalla kiukutelulla ja dramatisoinnilla
Miksen vaan voi olla normaali?
Mä toivon, koko sydämestäni, että riitän sulle.
Luota vaan itseesi ja anna mennä! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja iso halaus <3
VastaaPoistaKiitos Ainur <3
VastaaPoistaKyllä sitä pitäis olla vaan tyytyväinen tähän tilanteeseen kun kaikki on oikeesti hyvin, ja antaa vaan mennä. Pää on vaan liian vinskahtanut, täytyy vain taistella sitä vastaan.