When your mind says "Give up" Hope whispers "One more try"

Anteeks että tein taas jotain tyhmää
Toivottavasti et huomaa sitä
Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon
Vaikka ootkin mun luona antamassa mulle voimaa
Niin veitsi lipsuu

Tahtoisin tän pelon pois
Oot liian luotettava
Luotan suhun liikaa
Ja tää mitä meillä  on
On niin hyvää ollakseen totta
Pelkään että joku tai jokin ottaa taas maton mun alta
Mä oon jo rakentamassa asioita meidän  päälle
Jos me sorrutaan multa katoo taas suuri osa elämästä
Sä oot jo niin paljon mulle
Mä en kestäis jos sä lähtisit
Siks mua pelottaa

Mä yritän ohittaa pelon, unohtaa sen
Ja niin usein pystynkin tekemään sun seurassa.
Kun aina välillä joku tai jokin kaivaa sen pelon pintaan
Mun on vaikea niellä niitä isoja paloja mun kurkussa
Kuinka tahtoisin sanoa sen, miten pelkään
Mutten tahdo,
Mähän oon vahva

Toivon sun tietävän et tekisin vuokses mitä vaan

Anything you truly want must be worth fighting for

Olin kirjoittamassa pitkää romaania meistä
Ja siitä mitä pelkään
Mut päätän vain sanoa, et oon niin onnellinen sun kanssas
Sun kanssa mun ei tarvitse ajatella mitään pahaa, eikä pahat asiat pyöri mielessä
Sä teet mut valoisammaksi, siks mitä oikeesti oon
Rakastathan sä mua niinkuin sanot rakastavas
Pyydän, rakasta mua niinkuin sanot.
Sillä, mä taidan todella rakastaa sua.

Vittu mä vihaan oksentamista.
Kaks päivää paastoa. Pakko.

Butterflies

Taas se on iskeny muhun
Ruoka-ahdistukset, itseinho
Mua ahdistaa miten oon päästäny itteni tähän kuntoon
En oo koskaan olllu näin huonossa jamassa
Vaikka tiiän ettei mun olo loppuen lopuksi olisi parempi, jos painaisin 10 kiloo vähemmän
Mutta mulla on vaa pakonomainen tarve yrittää.
Tiiän etten tuu pystymään olemaan kokonaan syömättä tai ahmimatta,
joten se oksentelukin nyt vaan tulee kuulumaan mun elämään ja en sille mahda mitään.

En vaan tiiä pidänkö tän salassa, en tiiä kestäisikö tai ymmärtäiskö se tätä
Mut tän asian kanssa, sun vierellä tuntuu niin vitun yksinäiseltä.

And tonight, I'll fall asleep with you in my heart

Kaikki on hyvin
Mun elämään on kävellyt maailman ihanin mies.
Mut se on saanut musta nyt ihan väärän kuvan
Mä jotenkin häpeilen itseäni koko ajan, se on niin täydellinen virheidensäkin kanssa
Ja mä en edes tiedä mitä mä oon
Mä häpeen viime ajan tapahtumia, mitä oon tehny muille sekä itelleni ja mitä oon ottanu vastaan
Sä oot taas niin kunnollinen
Mä oon läski ja tunnevammanen, sitä mä oon

Tää mies vei multa jalat alta enkä meinaa löytää enää omaa maatani missä seistä
Vaikka oon alkanut luottaa siihen ja siihen mitä se sanoo tuntevansa mua kohtaan
niin silti pelkään koko ajan että se lähtee ja vie mun maailmani mukanansa
Se sanoo et on hyvä asia olla toisesta riippuvainen
Mutta mua se pelottaa, koska en voi koskaan luottaa huomiseen

En uskalla heittäytyy tähän, ja se ärsyttää mua
Olla blokeis koko ajan
Haluaisin antaa vaan itteni sille, sellassena kun oon
Mä en tiiä mikä mua taas vaivaa

Yritän päästä tän pelon yli
Enkä oo halunnu puhuu tästä, en tahdo ahdistaa sitä
En tahdo heti näyttää miten ongelmallinen oon
Tai pilata tätä juttua turhalla kiukutelulla ja dramatisoinnilla
Miksen vaan voi olla normaali?

Mä toivon, koko sydämestäni, että riitän sulle.