Mun salakavala lihominen on ollu luojan lykky
En uskonut koskaan sanovani lihomista hyväksi asiaksi
Ilman tätä nykyistä kokoani en ymmärtäisi miten pieni mä oikeasti oon ollu
Katson vanhoja kuviani joita pidin kauheina ja kuinka näytin läskiltä jokaisessa ja ajattelen
Hyi helvetti, en tahdo enään koskaan näyttää samalta
Mun kasvot oli luiset ja harmaat
En pidä nykyisestä kaksoisleuastani joka irvistelee peilistä, mutta en oo enään varma pidänkö enemmän siitä kuin terävistä ja kolkoista leukaperistä.
Se on pelottavaa nähdä asiat näin, oonhan mä niin monta vuotta omistanu elämäni kokoni kontroloimiselle
Kyllä mä vieläkin haluaisin olla pienen pieni ja painaa sen 47 kiloa, ja ajattelen että kyllä mä vielä teen sen
Mutta vaan sen takia miten se on iskostunut mun päähän, en mä usko olevani kauniimpi silloin
Haluun vaan olla vahva ja tehdä sen mitä oon luvannut itselleni
Sekä
Se on tuttuu ja turvallista
Se tuo niin paljon täyttöä elämälle joka on tyhjempi kuin koskaan

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti