Vaikka en pystynyt olemaan normaali ja rento
Vaikka mun sydän pysähtyi joka kerta kun hän vahingossa koski muhun
Vaikka mä tiedän taas paremmin miten haluaisin sen miehen, edes yhdeksi yöksi, edes yheksi tunniksi, minuutiksi tai sekunniksi. Mutta mä taidan tietää että moni muukin haluaa.
Tunnen itteni idiootiksi pikku likaksi, joka on nyt vähän ihastunut johonkin ketä ei vaan voi saada
Jonka kautta käyttäytyy helvetin typerästi ja heikosti
Vaikka mä tiedän ettei tämä näkeminen, ja seuraava ja ehkä sitä seuraava ja toivottavasti monet seuraavat kerrat, ei auta mua pääsemään siitä miehestä yli, mutta mun sydän huutaa; älä päästä irti
Mutta se onnellisuuden tunne, kun se mies hymyilee mulle, on se syy mikä tahansa miksi se hymyilee, on jotain niin hienoa,
mut se onnellisuus on valheellista, se ei oo riittävää, se ei vaan saa olla riittävää.
Se että mä annan kaiken sille miehelle, ja mä saan herran elämästä tunnin 4 kuukaudesta. En mä voi jäädä roikkuu tohon. En kunnioita itseeni ja sen kautta voisinkin jäädä roikkumaan säälittävästi, mutta on mullakin jotkut rajat!
Kuuluu vaan kysymys, miten? Miten mä pystyn jatkaa mun elämää?
Mä keskityn nyt mun pikku tyttöön, joka teki jotain todella tyhmää
Silläki on särkynyt sydän, ja mä tekisin mitä vaan et saisin sen ehjäksi
Jos sitä tyttöö ei olis, jos se ois eilen kadonnut
Mäkin tahtoisin kadota ja löytää hänet sieltä tuon puoleisesta
Ja voitais taas olla yhdessä
Pieni. Mä rakastan sua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti