Mua helpottaa nähdä että isän katse on vihdoinki taas levollinen
Auttaa kun se luulee et kaikki on hyvin
Et mä oon tavallinen, sen pikkunen tyttö
Mutta aina kun päivä kääntyy yöks ja mä astun ovesta ulos..
Mutta mun pää on täynnä sitä mustaa mutaan mihin mä oon kauan aikaa sitte uponnu
Niin vitun synkkiä asioita
Mä näen päiväunia mun kuolemasta ja ne on parhaimpia unia mitä ikinä oon nähny
Mä en enään kaipaa ketään
Rakkaus on mun elämästä kuollut
Mun sydän on pelkkä kalpea lihamötikkä, sääli että se jaksaa vielä lyödä
Mä en välitä enään rakkaudesta
En mä ees muista mitä se on
Mä vaan välitän siitä tytöstä, seksistä ja viinasta
Tää viel murentaa mut
Tää viel tekee musta selvää
Mut kai se on sitä mitä mä haluankin
Tapan itteeni pikku hiljaa
Mä haluun pois tästä paskasta maailmasta, mun maailmasta

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti