Mä tahdon et muistat mut sinä kauniina, puhtaana ja viattomana sun pikku tyttönä.
Nyt mä oon vaa häväisty, ruma, iljettävä nyrkillä tapettava huora.
Mun veri on mustaa mutaa ja silmät sokaistunut. Luut jääpuikkoja jotka katkeilevat mun keltaisen läskin voimasta.
Mä en tiedä voinko tai haluanko korjata tätä pilattua elämää, mätää ruumista jonka sisällä turmeltu sielu hakkaa kaltereita ja huutaa apua kuurolta, että myös sokealta Jumalalta. Mä oon Jumalan selän takana, Saatanan, Mestarin syleilyssä. Mä tunnen miten mä en saa henkeä, ja mun sydän on rikkoutuessaan vuotanut kuiviin. Se on kuollut, kalpeudesta sininen lihanpala, joka 18 vuotta sitten oli vielä vaaleanpunainen ja toivoo täynnä.
Pitääkö mun ensin kuolla että saan rauhan, ja että se sielu jota olen, pääsee kärsimyksestä.
137 päivää sitten näin sut ensimmäisen kerran, yks yhteen meni asiat ja kohtalo saatto meidät yhteen.
Sitten mä rakastuin suhun, mä tiedän että rakastuin, koska en vieläkään oo pystynyt päästämään susta irti.
Mä oon niin paska, että annoin oman epäilyksieni, ahdistuksen ja itseinhon pilata sen, mikä oli mun elämässä parasta. Se piru joka kuiski mun korvassa "
Ei se susta välitä, eihän kukaan susta välitä, tukahduta epäilyksen tunne viinaan ja älä muista huomenna enään mitään" ja mä uskoin.
Se piru oli väärässä, ja se teki siitä totta. Sä et enään välitä.
Mä itken vieläkin päivittäin, mä kuolen tähän ikävään.
Mä vihaan seksiä, mä vihaan rakkautta koska sitä ei ole, mä vihaan mun kehoa jota viiltelen koko ajan, mä haluun pois täältä paskasta maailmasta.
You are driving me into manic.
You can't break me out of my habits.
I never will be you, I hate that you're breathing.
So leave me alone, I'm an addict.
You never will see it my way.
I'm draining the light from your day.
You're pushing, you're pushing, I'm pulling you down.
