Tunnen itseni entistä vähäpätöisemmäksi ja voin taas todeta sen kuinka turhaa syntymiseni oli.
Mä tunnen kuinka mä vajoam
Syvemmälle siihen mustaan usvaan
Missä tuska on rakkaus
Ja rakkaus kuollut
Siellä missä aikaa ei ole
Päivä on yö
Ja yö on päivä
Mä oon monet kerrat sinne liusunut
Mutta jokin on mut sieltä ylös nostanut
Mä tiedän, että jos mä nyt vajoan
Mua ei kukaan tai mikään sieltä nosta
Ja oikeestaan, en varmaan haluaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti