keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

It hurts when the rain falls on his skin

In the full moons light I listen to the stream
And in between the silence hear you calling me
But I don't know where I am and I don't trust who I've been
And If I come home how will I ever leave


Mua pelottaa, ihan älyttömästi.
Sun kanssa on hyvä olla, ymmärrys ja kemia meidän välillä on jotain ihmeellistä
Mutta aina kun meidän tiet erkanee, pelkään et se oli viimeinen kerta kun nään sut tai edes kuulen susta
Pelkään et vaan katoot ja mä jään taas ihmettelemään et mitä nyt kävi.
Miksen voi luottaa sun sanaan, ettet sä oo menos mihinkään

Mä oon laihtunut, vihdoin
Ehkä kohta saan tuntea kuinka luuni iskeytyvät ihoani vasten, kuin tahtoen pois kehostani
I’m taking it slow
Feeding my flame

Ja mä en nyt luovu tästä
En kenenkään takia
Ihmiset tulee ja menee, harvat siihen jäävät
Mut tämä ystäväni jää
Tiedän varmasti et jos meen liian pitkälle, saan kuulla siitä
Niinkuin viimeksi kun pääsin siihen ihanan lasiseen 48 kg:aan, eikä sekään ollut vielä liian pitkälle vietyä
En pidä tätä itsetuhoisuutena, vaikka en vieläkään tunne itseäni kohtaan kunnioitusta

Johtuen näistä tän kesän tapahtumista, tunnen että mun keho on häpäisty, tunteilla leikitty ja sydän hakattu
Tää yks ihminen on saanut mun sydämeni taas sykkimään
En odota sitä, mutta mietin vain että pystyisitkö korjaamaan kaiken muunkin
Mun haavat on syviä mutta tuoreita
Toivottavasti et vaan revi niitä enemmän auki


1 kommentti: