taistelu omia tarpeitani vastaan
Tuntuu kuin se olis jättäny hirveen onkalon mun elämään,
Se otti pois nää kaikki pahat asiat musta, täyttäen ne sil ilolla
Mut nyt ku se otti sen kaiken pois
Niin siin on taas se tyhjä onkalo
Jota kukaan ei varmaan tuu aikoihin täyttämään
Siksi mä täytän sen itse
Harrastuksellani
Itseni tuhoamisella
Tehden itseni vahvemmaksi
Onneksi asun yksin suurimmaks osaks kesästä niin saan opetella olemaan syömättä, uudelleen
Kuinka tyhmä mä osaankaan olla että lopetin sen jonkun muun ihmisen tähden
Ei ne ihmiset kumminkaan pysy siinä mun luona
Varsinkin jos annan niille kaikkeni..
Ja sinä, ihana tyttö
Varmaan mietit samaa, et kuinka pelottavaa se on luottaa toisiimme
Me ollaan niin samanlaisii
Et meidän on helppo rakastaa ja vihata toisiimme
Ja tiedämme molemmat et meidän välisestä sodasta tulis jotain verisimpii
Sitä ei me kumpikaa haluta
Jos me nyt opeteltais olemaan se tiimi mikä meidän piti olla jo aikoja sitten
Niinkuin sanoit, me pystytään mihin vaan yhes
Me saadaan mitä me halutaan
Me ollaan vahvoja yhes, täydellisyys
Ehkä se vois olla sinä joka täyttää edes osan siitä onkalosta
Kun ajattelen sun lasisia ranteita, niin mäkin pysyn vahvana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti