Elän, ei tunnu miltään
Nukun, ei tunnu miltään
Sama se ku ois kuollu. Ja niinkuin se yks ylimääränen sanoi 'Tapa ittes bulimiaas tai vahvan itsenäisen naisen laihdutuksees. Kuole pois. Katoo mun elämästä' anteeks et oon niin vittumainen jopa itseäni kohtaan etten tee sitä. Laihdutan ja nälkiinnytän itseäni kyllä, mutta vaarallisuuden tasolle on vielä matkaa vaikka itsekin haluaisin päästä siihen nopeammin. Anteeksi vaan sullekin et oon niin luuseri etten oo pystyny edes tappaa itteeni vieläkään.
Enkä mä tajua miksen siit yhest pääse yli, sil varmasti on jo kymmenen eri lutkaa kierroksessa. Eihän sil ollu ees mitää yli pääsemistä, oh god miten mä pystyin kuvitellakaa et se ois vähääkää musta välittäny. Yks lelu siit sun tuhansien lelujen lelukopasta.
Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että vielä tunnen näin? Miksen vaan voi haistattaa koko jutulle paskat ja pinkoo elämäs eteenpäin? Ehk viel jonain aamuna mä herään tuntien pienen elon merkin mun sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti