Kaikki oli niin hyvin ja alkoholin varjostamana kaikki kaatuu. Kaadan kaiken, ihan itse.
Syytän itseäni taas kaikesta, miten voin mokata näin pahasti, miten voin olla näin paska, koht mulla ei varmaan oo yhtää ystävää, kaikki vaan haukkuu kusipääks. Okei mä oon kusipää, vitumoinen oonkin.
Ja kusipäät jää yksin, ha?
Mun silmäpussit raahaa polvia ja naama turvottaa liiasta alkoholista, vatsa hankaa selkärankaa kun ei ehdi juomiselta syömään. Onks tää sitä hauskanpitoo?! Onks tää sitä mitä kaikki haluu sillä vitun kännäämisellä?!
Mä oon taas hukassa.
En syö mitään, en juo mitään, en pysty liikkumaan tai keskittymään mihinkään. Sun kasvot ja sanat pyörivät mun mieles, se miten sä petyit muhun. Jos mä menetän sut tän takia, mulla ei oo mitään intoo kattoo tulevaisuuteen.
Mä tulisin jähmettymään paikalleni, mun tunteet koko elämiseen jäätyis.
Must tulee vaan tuuli puiden latvoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti