Same shit, different boy

Herään, ei tunnu miltään
Elän, ei tunnu miltään
Nukun, ei tunnu miltään
Sama se ku ois kuollu. Ja niinkuin se yks ylimääränen sanoi 'Tapa ittes bulimiaas tai vahvan itsenäisen naisen laihdutuksees. Kuole pois. Katoo mun elämästä' anteeks et oon niin vittumainen jopa itseäni kohtaan etten tee sitä. Laihdutan ja nälkiinnytän itseäni kyllä, mutta vaarallisuuden tasolle on vielä matkaa vaikka itsekin haluaisin päästä siihen nopeammin. Anteeksi vaan sullekin et oon niin luuseri etten oo pystyny edes tappaa itteeni vieläkään.

Enkä mä tajua miksen siit yhest pääse yli, sil varmasti on jo kymmenen eri lutkaa kierroksessa. Eihän sil ollu ees mitää yli pääsemistä, oh god miten mä pystyin kuvitellakaa et se ois vähääkää musta välittäny. Yks lelu siit sun tuhansien lelujen lelukopasta.

Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että vielä tunnen näin? Miksen vaan voi haistattaa koko jutulle paskat ja pinkoo elämäs eteenpäin? Ehk viel jonain aamuna mä herään tuntien pienen elon merkin mun sydämessä.

Sometimes hate can be so beautiful

Se on alkanut taas,
taistelu omia tarpeitani vastaan
Tuntuu kuin se olis jättäny hirveen onkalon mun elämään,
Se otti pois nää kaikki pahat asiat musta, täyttäen ne sil ilolla
Mut nyt ku se otti sen kaiken pois
Niin siin on taas se tyhjä onkalo
Jota kukaan ei varmaan tuu aikoihin täyttämään
Siksi mä täytän sen itse
Harrastuksellani
Itseni tuhoamisella
Tehden itseni vahvemmaksi

Onneksi asun yksin suurimmaks osaks kesästä niin saan opetella olemaan syömättä, uudelleen
Kuinka tyhmä mä osaankaan olla että lopetin sen jonkun muun ihmisen tähden
Ei ne ihmiset kumminkaan pysy siinä mun luona
Varsinkin jos annan niille kaikkeni..

Ja sinä, ihana tyttö
Varmaan mietit samaa, et kuinka pelottavaa se on luottaa toisiimme
Me ollaan niin samanlaisii
Et meidän on helppo rakastaa ja vihata toisiimme
Ja tiedämme molemmat et meidän välisestä sodasta tulis jotain verisimpii
Sitä ei me kumpikaa haluta
Jos me nyt opeteltais olemaan se tiimi mikä meidän piti olla jo aikoja sitten
Niinkuin sanoit, me pystytään mihin vaan yhes
Me saadaan mitä me halutaan
Me ollaan vahvoja yhes, täydellisyys
Ehkä se vois olla sinä joka täyttää edes osan siitä onkalosta

Kun ajattelen sun lasisia ranteita, niin mäkin pysyn vahvana

This was never my world, you took the angel away

Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
On vain pakko roikkuu perässä

Niinhän mä sanon "Fuck it" et ihan sama, en mä välitä.
Niinkuin muut vaan sanoo "joo miehii tulee ja menee, aina löytyy uus ja parempi"
Mut jos ei vaan tahdo löytää parempaa
Jos ei vaan ole parempaa

Oon ihan sekaisin nyt kaikesta
Oliks se kaikki kusetusta
Mun puolelta?
Sun puolelta?

Ja joojoo jos ei oo toivoo ei oo mitää
Mut jos toinen heittää toivon pois
Mistä sitä yksin pitäis ettii

Mä yritin ja vielä yrittäisin kaikkeni
Mut sattuuks se vaan sit enemmän
Jos annan itsestäni kaiken sulle
Koska must tuntuu et sä heittäisit sen kaiken silti menemään
Sä et usko mun sanoja
Sä vaan heität kaiken ympäri
Kaiken negatiiviseks paskaks
Mä vaan oon se huora ja luuseri
Pitäiskö mun osaa matkustaa ajassa taaksepäin ja tekee tehdyn tekemättömäks
Anteeks mä en oo supersankari
Mä en pysty siihen

Mitä sä haluat että mä teen
Jos sä tahdot et jätän sut rauhaan ja unohdan tän meidän jutun
Niin vittu sano se mulle
Ei tarviis kenenkää kituu
Kuihtuu päivä päivältä hieman enemmän
Niinkuin jo yritin ilmaista
Mun sulaneet tunteet jäätyy jälleen
Tuleeks must se mitä joskus halusin olla
Hirviö, tunteeton lihan pala?
Mist se aurinko löytyis taas mun elämään

Ja hei, älä ota täst paineita
Tee mitä sä haluut
Jos mä murrun mä murrun, otan kaiken sen tuskan
Mut oon mä pahemmastaki selvinny
Niinkuin moni on sanonu, mä oon selviytyjä
Jokainen arpi on vaan kertomus mun menneisyydestä
Mä oon koskettanut sitä pimeyttä
Saatanaa

Mut mä oon silti tässä, enkä mä oo lähdös mihinkään.

I need you like a heart need a beat

YOU CAN ALWAYS SAY SORRY,

BUT THE REAL APOLOGY IS

WHEN YOU HEAR THE

SADNESS IN THEIR VOICE

AND SEE THE LOOK IN

THEIR EYES. AND YOU

REALIZE THAT THEY HAVE

HURT THEMSELVES JUST AS

MUCH.

Kun luen mun vanhoja tekstejä, missä etsin itteeni ja yritän selittää itselleni miksi olen se mitä olen.
Mä ajattelin kesän alussa että must tulee uus minä, vapaampi ja kevyempi (henkisesti). Unohdin omat arvoni, menin virran mukana ja tein mitä halusin. Nyt mua oksettaa se minä, hyi hitto. Miten mä voin olla moraaliton paska? Unohtaa omat vaatimukset itseltäni? Ja viime aikana en todellakaan oo kunnioittanu itseäni vaikka ajattelin että "vapaa" elämä on just sitä, vitun kunnioitusta. Oon antanu tyyppien riepotella mua, leikkii mulla ja mun keholla. Hyi hitto.
Voisin haukkua itseni idiootista huoraksi, mutta mitä sekään enää auttaa. Mä hukkasin mun identiteetin, sitä mitä kaikki kunnioitti. Revin sen tuhansiks palasiks.
En tiedä voiks sitä enää korjata, voiks niit palasii enää liimaamalkaa saada takas entiselleen.
Siks mä pidättäydyn nyt kaikesta, kuihdutan itseni pois niinku ois pitäny tehdä jo aikoja sitten.
Mä en ansaitse mitään, en ketään

Mä en pyydä siks sua enää jäämää mun rinnalle
Vaik mua sattuu, mut niin mua pitääki
Oikeasti haluaisin rukoilla sua, et jää, anna et mä näytän kuka mä oikeesti oon
Toivon vaan että sä haluaisit nähdä sen
Mitä kaikkee mä oon
En oo niitä päihteitä joita oon vetäny
En niit sekoiluja mitä oon sekoillu
En niit huoraamista.
Toivon et mus olis jotain jäljellä vielä minkä sä näkisit läpi mun silmistä
Mun hukassa olevasta sielusta
Siellä jossain mä oon
Ja mä oon sitä, nyt vaan sua varten

Mä en pysty lukee ihmisilt rivien välistä välittääks ne musta
Koska mä en pysty suomaan sitä itselleni, et joku oikeesti voiski välittää
Ellet sä sano sitä mulle oikeesti, kato mua silmiin ja sano
Mä en usko
Jos mä oisin vaan tienny, jos mä oisin vaan tajunnu
Tätä paskaa ei ois koskaa tapahtunu

Mun sanat ei riitä kuvaamaan kuinka pahoillani mä oon kaikesta kaikille ja varsinki sulle
Tuntuu ettei mitää voi korjata
Siks pitäis leikkii veitsellä oikein, oikein päin
Antaa ajan valua musta pois

Mut silti mä mietin niit mun omii sanoja joita sanon muille jotka on pohjal
"jos ei oo toivoo ei oo mitään"
Mä yritän rakentaa mulle toivoo
Ja jos sä jäisit pieneks valon pilkkeeks mun elämään
Mä yrittäisin kaikkeni
Kaikkeni, ja enemmän.

Eihän mun pitäny edes ihastuu suhun
Nyt tää tuntuu et tää ei oo pelkkää ihastusta
Tää on jo liikaa

Ja nyt mä itken jo sun perään
Jos mä en välittäis sust oikeesti niin paljon ku sanon
En mä kamppailis itseni kanssa tällee
Etten heitä elämääni veks
Nukun vaan kaikki päivät nappien voimalla
Etten vaan tekis mitää sellasta mistä en pääse takasin

Toivottavasti et kelaa et mä oon ihan sekasin
Mä oon vaan sekasin susta
Niinku mun frendi sano ettei oo nähny mua näin positiivisena ja iloisena kun tapasin sut
Mut tajuutsä et tää sattuu kans sit ihan saatanasti

Haluun vaan sanoo
Oo mulle vihanen niin kauan ku silt tuntuu
Jos vaan joskus voit antaa anteeks, muut en pyytäis
Haluisin vaan et tiiät, et jos annat mulle viel mahdollisuuden
En pilaa sitä, ikinä.

My head is currently a horrible place to be

Miten yks yö voi tuhota niin paljon asioita? Se tuhos mut, mun vakaan pohjan.
Kaikki oli niin hyvin ja alkoholin varjostamana kaikki kaatuu. Kaadan kaiken, ihan itse.
Syytän itseäni taas kaikesta, miten voin mokata näin pahasti, miten voin olla näin paska, koht mulla ei varmaan oo yhtää ystävää, kaikki vaan haukkuu kusipääks. Okei mä oon kusipää, vitumoinen oonkin.
Ja kusipäät jää yksin, ha?

Mun silmäpussit raahaa polvia ja naama turvottaa liiasta alkoholista, vatsa hankaa selkärankaa kun ei ehdi juomiselta syömään. Onks tää sitä hauskanpitoo?! Onks tää sitä mitä kaikki haluu sillä vitun kännäämisellä?!
Mä oon taas hukassa.
En syö mitään, en juo mitään, en pysty liikkumaan tai keskittymään mihinkään. Sun kasvot ja sanat pyörivät mun mieles, se miten sä petyit muhun. Jos mä menetän sut tän takia, mulla ei oo mitään intoo kattoo tulevaisuuteen.
Mä tulisin jähmettymään paikalleni,  mun tunteet koko elämiseen jäätyis.

Must tulee vaan tuuli puiden latvoissa.