Truth is hiding in your eyes

Vihdoin sain tehtyy uuden blogin. Päätin pitääki tän julkisena koska mua ei enään täältä voi millään tunnistaa.
Mä en tahtois näyttää tätä kellekään, vaikka tiedän että pari luotettavaa ystävää tän haluaakin.. Ja todennäköisesti annankin.

Mun pää on ollu viime aikoina niin täynnä ajatuksia että mä poksahdan kohta jos en saa niitä purattuu. Sama se on mulle kuka ajattelee ja mitä tästä blogista, ehkä kumminkin saman henkiset ja ehkä samaa sairautta sairastavat ihmiset löytää tänne, mikä olisikin tarkoitus. Tahtoisin näkökantoja ja jakaa kokemuksia sairauden maustamina. Mun on vaikee ymmärtää mikä on oikein ja väärin tai et mikä on totta ja mikä ei.

Mä oon hyväksyny sen etten varmaan koskaan tuu olemaan täysin terve. Oon tottunu että synkkyys on osa mua ja mun elämää. Se ohjaa mua ja mun elämää joka päivä.

Tahdon että tää olis semmonen paikka jossa voisin kertoo ne asiat jotka pyörivät mun mielessä.
Mä en jaksa kertoa muille enään mun asioita, mä en jaksa valittaa ja olla riesa. Kaikki sanoo että en oo riesa ja ne tykkää musta ja plaaplaaplaa, mä nään niistä ja niiden teoista et oon yks paskan hailee niille ja niitä vaan ottaa päähän että mä puhun mun asioista koska mulla olisi aina niin paljon kerrottavaa, eikä ne enää jaksa kuunnella. Että tätä blogia voisi kutsua nimellä vaikka paskatunkio.

It's not fair when you say that I didn't try
I just don't care about you anymore

Jos mä oisin vahva, mä tekisin niin kuin oikeasti nyt haluisin. Pakkaisin mun laukun ja lähtisin niin kauas ku lenkokone jaksais mun ruhooni kantaa, jättäisin kaikki luuserit ja itkupillit (oma minä mukaan lukien) tänne elämään tyhmää elämäänsä ja mä alottaisin uuden, paremman jossain muualla. Tottakai jättäisin nekin jotka on mulle rakkaita, ja ne jotka oikeasti välittää musta. Mut uskon et ne jäis vaikka mä olisin poissa.

Säälittävästi ajatella, mutta olen vahvasti sitä mieltä ettei suurin osa mun "kavereista, rakkaista, ystävistä" edes huomaisi että olen poissa.

Haluan sanoa etten oo negatiivinen ihminen, vaan mun ruuminkuva ja minäkuva on kieroutuneet ja sen takia mulla on usein niin huono olo ja uskon ettei muutkaan tahdo mulle ku pahaa. Yritän päivittäin taistella niitä ajatuksia vastaan, mutta tänne tahdon kertoa ne.

Mun elämä siis pyörii ahdistuneisuushäiriön, masennuksen ja laihdutuksen pyörteissä.