Atelophobia

Tänään on tullut hyvin esille mun erinäiset pakkomielteet ja fobiat jotka auttavat ja haittaavat mun jokapäiväistä elämää.
En oo kai koskaan puhunu et ne on pakkomielteitä tai fobioita, mutta tänään tunnistin niiden olevan sitä. Todella.
Epätäydellisyys on mulle todellinen fobia.. Sekä epäjärjestys.

Siivoon ja järjestelen asioita ehkä suurimman osan yksin olo aikaani. Jos elän epäsiisteydessä, mun mielestä se jotenkin ilmaisee sitä että mulla ei todellakaan oo kaikki hyvin. Voi olla että se ajatustapa on tarttunut isältä joka tuputtaa sitä mulle alvariinsa. Siivoaminen tuo mulle sellasta turvallisuutta, kuin mä järjestelisin omaa mieltäni siinä samalla. Kaikki ajattelevat että mä oon niin reipas ja kultanen kun jaksan siivota niin ahkerasti ja tykkään siivota muillakin kuin omassa kotonani. Mutta se on oikeesti vaan turva mulle.

Epätäydellisyys, epäonnistuminen on myös mun fobia, täydellisyys pakkomielle. Jos mua moititaan jostain, jos saan palautetta tiettyyn pettyneeseen sävyyn, otan sen itteeni ja syvälle. Mä murhedin mun pieniä virheitä (esimerkiksi jos vahingossa törmäsin tungoksessa johonkin tuntemattomaan kaupungilla) viikkokausia ja suuuuuri häpeen tunne seuraa mua. Välillä tuntuu, niinkuin tänäänkin, että romahdan mun epäonnistumisiin. Ja totta helvetissä ihminen romahtaa jos pitää vahinkoja ja pieniä väärinymmärryksiä elämän suurina virheinä. Tää on paisunu vuosi vuodelta kauheammaksi.
Jos teen jotain väärin, varsinkin jos rikon jonkun omaa tai meinaan rikkoa, ja varsinkin jos toinen suutahtaa siitä, meen täysin lukkoon ja paniikkiin. Itken monena päivänä viikossa, yksin jossain koulun vessassa kun tunnen että oon häpäissyt itseni. Usein sitten ajattelen niis tilanteis itestäni "Sä et ansaitse syödä kun oot tommonen luuseri". Vahingoitan itteeni sen takia, ja häpeän sitäki. Mä tahdon pitää tiettyä julkisvua yllä muiden edessä. En mä ajattele sitä arjessa, mutta välillä kun pysähtyy ajattelemaan ja kysyy itseltään "mitä sulle kuuluu" niin sen huomaa.

Tää on niin kauhee riesa mun elämässä, ja se väärentää kuvaa omasta itsestäni niin valtavasti etten usein tunnista peilikuvaanikaan omaksi.
Mä en tiedä vielä mitä mä oikeesti pelkään.