When your mind says "Give up" Hope whispers "One more try"

Anteeks että tein taas jotain tyhmää
Toivottavasti et huomaa sitä
Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon
Vaikka ootkin mun luona antamassa mulle voimaa
Niin veitsi lipsuu

Tahtoisin tän pelon pois
Oot liian luotettava
Luotan suhun liikaa
Ja tää mitä meillä  on
On niin hyvää ollakseen totta
Pelkään että joku tai jokin ottaa taas maton mun alta
Mä oon jo rakentamassa asioita meidän  päälle
Jos me sorrutaan multa katoo taas suuri osa elämästä
Sä oot jo niin paljon mulle
Mä en kestäis jos sä lähtisit
Siks mua pelottaa

Mä yritän ohittaa pelon, unohtaa sen
Ja niin usein pystynkin tekemään sun seurassa.
Kun aina välillä joku tai jokin kaivaa sen pelon pintaan
Mun on vaikea niellä niitä isoja paloja mun kurkussa
Kuinka tahtoisin sanoa sen, miten pelkään
Mutten tahdo,
Mähän oon vahva

Toivon sun tietävän et tekisin vuokses mitä vaan

Anything you truly want must be worth fighting for

Olin kirjoittamassa pitkää romaania meistä
Ja siitä mitä pelkään
Mut päätän vain sanoa, et oon niin onnellinen sun kanssas
Sun kanssa mun ei tarvitse ajatella mitään pahaa, eikä pahat asiat pyöri mielessä
Sä teet mut valoisammaksi, siks mitä oikeesti oon
Rakastathan sä mua niinkuin sanot rakastavas
Pyydän, rakasta mua niinkuin sanot.
Sillä, mä taidan todella rakastaa sua.

Vittu mä vihaan oksentamista.
Kaks päivää paastoa. Pakko.

Butterflies

Taas se on iskeny muhun
Ruoka-ahdistukset, itseinho
Mua ahdistaa miten oon päästäny itteni tähän kuntoon
En oo koskaan olllu näin huonossa jamassa
Vaikka tiiän ettei mun olo loppuen lopuksi olisi parempi, jos painaisin 10 kiloo vähemmän
Mutta mulla on vaa pakonomainen tarve yrittää.
Tiiän etten tuu pystymään olemaan kokonaan syömättä tai ahmimatta,
joten se oksentelukin nyt vaan tulee kuulumaan mun elämään ja en sille mahda mitään.

En vaan tiiä pidänkö tän salassa, en tiiä kestäisikö tai ymmärtäiskö se tätä
Mut tän asian kanssa, sun vierellä tuntuu niin vitun yksinäiseltä.

And tonight, I'll fall asleep with you in my heart

Kaikki on hyvin
Mun elämään on kävellyt maailman ihanin mies.
Mut se on saanut musta nyt ihan väärän kuvan
Mä jotenkin häpeilen itseäni koko ajan, se on niin täydellinen virheidensäkin kanssa
Ja mä en edes tiedä mitä mä oon
Mä häpeen viime ajan tapahtumia, mitä oon tehny muille sekä itelleni ja mitä oon ottanu vastaan
Sä oot taas niin kunnollinen
Mä oon läski ja tunnevammanen, sitä mä oon

Tää mies vei multa jalat alta enkä meinaa löytää enää omaa maatani missä seistä
Vaikka oon alkanut luottaa siihen ja siihen mitä se sanoo tuntevansa mua kohtaan
niin silti pelkään koko ajan että se lähtee ja vie mun maailmani mukanansa
Se sanoo et on hyvä asia olla toisesta riippuvainen
Mutta mua se pelottaa, koska en voi koskaan luottaa huomiseen

En uskalla heittäytyy tähän, ja se ärsyttää mua
Olla blokeis koko ajan
Haluaisin antaa vaan itteni sille, sellassena kun oon
Mä en tiiä mikä mua taas vaivaa

Yritän päästä tän pelon yli
Enkä oo halunnu puhuu tästä, en tahdo ahdistaa sitä
En tahdo heti näyttää miten ongelmallinen oon
Tai pilata tätä juttua turhalla kiukutelulla ja dramatisoinnilla
Miksen vaan voi olla normaali?

Mä toivon, koko sydämestäni, että riitän sulle.

Fear exist in the one place you can never escape, your mind

Mun salakavala lihominen on ollu luojan lykky
En uskonut koskaan sanovani lihomista hyväksi asiaksi
Ilman tätä nykyistä kokoani en ymmärtäisi miten pieni mä oikeasti oon ollu
Katson vanhoja kuviani joita pidin kauheina ja kuinka näytin läskiltä jokaisessa ja ajattelen
Hyi helvetti, en tahdo enään koskaan näyttää samalta
Mun kasvot oli luiset ja harmaat
En pidä nykyisestä kaksoisleuastani joka irvistelee peilistä, mutta en oo enään varma pidänkö enemmän siitä kuin terävistä ja kolkoista leukaperistä.
Se on pelottavaa nähdä asiat näin, oonhan mä niin monta vuotta omistanu elämäni kokoni kontroloimiselle
Kyllä mä vieläkin haluaisin olla pienen pieni ja painaa sen 47 kiloa, ja ajattelen että kyllä mä vielä teen sen
Mutta vaan sen takia miten se on iskostunut mun päähän, en mä usko olevani kauniimpi silloin
Haluun vaan olla vahva ja tehdä sen mitä oon luvannut itselleni
Sekä
Se on tuttuu ja turvallista
Se tuo niin paljon täyttöä elämälle joka on tyhjempi kuin koskaan

Just stuck, hollow and alone. The fault is my own, and the fault is my own

Se mitä mun laihdutukseen tulee niin tää mun tuhoamis ajatus on hyväks sille
Kun en tahdo antaa itselleni mitään mielihyvää, niin esimerkiksi hyvä ruoan syöminen tuntuu mahdottomalta
Tunnen nälkää mutta syömisen halut on kokonaan kaikonnu
Ei sen takia, että mua kiinnostais oma ulkonäkö enään niin paljon
Vaan en tahdo että nautin enään mistään

Monta päivää syömättä oleminen tuntuu vaan niin hyvältä
Kuihdu paska keho, kuihdu

You know I've seen a lot of what the world can do

Mä elän pelkkien mielikuvien varassa

Must tuntuu et mä en kestä kattoo totuutta silmiin

Kuinka vitun paha mä oon itteeni kohtaan

Silti mä pystyn hymyilemään ja elämään muka normaalia elämää

Seki on niin sairasta että se tuntuu normaalilta

Satuttaa itseään, ihan kuin sen pitäiskin kuuluu mun elämään.

Välillä mä en jaksais taistella

Taistella löytääkseen toivoo ja hyviä asioita
Koska musta tuntuu että mä oon menettäny tän pelin

Että, mä en tuu koskaan ansaitsemaan hyvää.

Säälittävää, jonka takia mä en pysty sanomaan tätä ääneen
Mä en edes halua kuolla, mä haluun tuhoo itteni pikku hiljaa
Se on ihan okei

Take a piece of my soul

Kaikki on sinänsä ihan hyvin
Mä vaan huomaan etten välitä terveydestäni tai ylipäätään siitä mitä mulle tapahtuu laisinkaan
Mua ei kiinnosta
Eikä mua pelota, se on ehkä mahtavinta mitä nyt on
Mä en pelkää enään mitään

Mä en oo enään sama ihminen mitä olin joskus
Miten voisinkaan olla kaiken sen kokemani jälkeen?
Mä tunnen miten must on tulos tunnevammanen hirviö
Koska missään ei oo mitään
Kaikki on tyhjää usvaa
Mä en oo tässä, mä oon piiloutunu kaikelt tält pahalt
Mutta, kaikki on ihan hyvin

Everybody wants to see me down
My body on the dirty ground

Eilen mä st nousin sairaalan pedistä
Tuntien itteni heikoks bambiks ottaen ensi askeliani
Ne  jalat ei pitänyt millään
Viikon makaamista, ambulanssilla kulkua sairaalasta toiseen
Viikon kipua itkemistä, hitto sitä kivun määrää..
mä olin jo epätoivoinen ettei kukaan tiedä mikä mul on
Ennen sairaalaan joutumista olin jo viikon ollut tosi kipee mut kukaan ei osannu auttaa mua
Vedin kehoni piippuun kunnes se romahti
Nyt mul menee monta kuukautta kunnes oon täysin terve
Vaik välil öisin siellä sairaalassa toivoin etten parantuis, ei tuol ulkona oo mulle mitään

Rather to be dead than cool

Mä en tiedä mistä mä oon tullu, mis oon nyt ja minne oon menos.
Mulla ei oo enään rajoja mihinkään, mä osaan viel katuu jotain tekemisii
mut en mä tiedä onks niilläkää enään välii
Mä en tiedä pitäiskö mun antaa vaan mennä vai olla peloissaan tästä
Mä vaan tiiän sen että kukaan ei voi pysäyttää mua
Ja kai mä sit vaan tahdon sitä,
et mä tuhoon itteni

Ehkä mä joskus herään sairaalapedistä ja haluun nousta ja olla normaali
Mä oon aina pelänny et mun elämä menee tällässeeks
Aina kun mä oon yksin, mä pystyn itkemään
Mut heti kun joku muu tulee siihen, vaikka se on henkilö kehen luotan, mä vaan haluun näyttää et pärjään
Ja mä haluun pärjää, mut en oo yhtään varma et tuleeks se menee niin
Mä en vittu tiiä mistään mitään
Mitä vittua mun pitäisi tehdä?

Mä vihaan päivää ja mä vihaan aurinkoa

Yö on se missä haluun olla

Ja sen takia tiedän et joku on nyt pielessä

There's a Godness in you that breaks my heart

Tiedän että sen miehen näkeminen oli hyvä asia
Vaikka en pystynyt olemaan normaali ja rento
Vaikka mun sydän pysähtyi joka kerta kun hän vahingossa koski muhun
Vaikka mä tiedän taas paremmin miten haluaisin sen miehen, edes yhdeksi yöksi, edes yheksi tunniksi, minuutiksi tai sekunniksi. Mutta mä taidan tietää että moni muukin haluaa.
Tunnen itteni idiootiksi pikku likaksi, joka on nyt vähän ihastunut johonkin ketä ei vaan voi saada
Jonka kautta käyttäytyy helvetin typerästi ja heikosti
Vaikka mä tiedän ettei tämä näkeminen, ja seuraava ja ehkä sitä seuraava ja toivottavasti monet seuraavat kerrat, ei auta mua pääsemään siitä miehestä yli, mutta mun sydän huutaa; älä päästä irti
Mutta se onnellisuuden tunne, kun se mies hymyilee mulle, on se syy mikä tahansa miksi se hymyilee, on jotain niin hienoa,
mut se onnellisuus on valheellista, se ei oo riittävää, se ei vaan saa olla riittävää.
Se että mä annan kaiken sille miehelle, ja mä saan herran elämästä tunnin 4 kuukaudesta. En mä voi jäädä roikkuu tohon. En kunnioita itseeni ja sen kautta voisinkin jäädä roikkumaan säälittävästi, mutta on mullakin jotkut rajat!
Kuuluu vaan kysymys, miten? Miten mä pystyn jatkaa mun elämää?

Mä keskityn nyt mun pikku tyttöön, joka teki jotain todella tyhmää

Silläki on särkynyt sydän, ja mä tekisin mitä vaan et saisin sen ehjäksi

Jos sitä tyttöö ei olis, jos se ois eilen kadonnut

Mäkin tahtoisin kadota ja löytää hänet sieltä tuon puoleisesta

Ja voitais taas olla yhdessä

Pieni. Mä rakastan sua.

Self hatred grows in me like cancer

Faija kauhisteli kuinka oon lihonu
Sen jälkeen
Oksennettu, check
Viilletty ranteet auki, check
Itketty silmät päästä, check
Päätetty etten enään ikinä syö, check

Ja voitte olla varma
Mä näytän teille kaikille ketkä sanotte että mä oon nyt läski
Mä en syö enään ikinä

If I can't have you, no one will

I can't stand when you're fooling around
If I can't have you, no one will
I love you, you, you
I love you, I love you, I love you
I love you, you, you
I don't care if you don't want me
'Cause I'm yours, yours, yours anyhow

 
Mä tunnen taas olevani vähän enemmän elossa
Ja tunnen onnellisuuden hetkiä, jotka tuntuu niin mahtavalta että jään aina hetken tullen paikalleni, hengitän syvään ja mä vaan hymyilen. Koska mä pelkäsin jo, etten enään ikinä tunne onnellisuutta.
Mä oon yrittäny antaa itelleni tilaa hengittää ja tuntea just sitä mitä tunnen
Mä oon osannu tehdä oikeita valintoja ja ajatella muita ja niiden tunteita
Ja ennen kaikkea, mä en oo satuttanu itteeni.

Lääkärissä käynti auttoi tosi paljon
Käytiin mun lääkärin kanssa läpi asioita mitä on käynyt, miksi ja mistä mun nykyinen paha olo voi johtua.
Löydettiin täysin varma yhteys siihen, kun se I jätti mut. Mä en oo koskaan saanu tilaisuutta selittää mitä siinä oikeesti kävi, mä en saanu selittää mitään ja se kaikki paska jätettiin mun sisään ja vähän lisää, ylimääräistä paskaa päälle. Se että lukkiuduin jokskin viikoks mökille kun halusin vaan tappaa itteni, niin se jäi traumaattisena kokemuksena muhimaan mun pääkoppaan. Nyt mä oireilen taas, ne samat fiilikset, yhtä vahvana on noussu pintaan.
Ja se ikävä, mikä mulla on I:tä kohtaan, on niin lamaannuttavaa ja tuskaista että välil en oo varma miten kestän sen.

Lääkäri sanoi ettei mitkään pillerit ja osastot auta särkyneeseen sydämmeen. Vaan aika ja itselleen anteeksi anto.

I will never feel anything else, until my wounds are healed

Miten pystyn jatkaa huomiseen
Miten pystyn välttää sitä kiusausta että nukkuis mikämikä-maahan ja tanssisi keijun kevyenä vaaleanpunaisten pilvien päällä
Tässä maailmassa mun on niin kylmä
Mä oon iljettävää limaa ja mua ahdistaa
Joskus mä olin kaunis ja kevyt, niinkuin sekin mies sanoi, keijukainen
Nyt mä oon keltasta ihraa ja täynnä viiltoja jotka hapuilevat mun valtimoa
Veitsi tanssii mun iholla, mä niin haluaisin tehdä lopullisen viillon
Ja nukahtaa
Ja nukkuu
Ja nukkuu

Mä vihaan sitä kun isä huutaa
Se huutaa ja huutaa ja mä tiiän ettei se koskaan lopu
Must tuntuu vaan et mä oon niin helvetin yksin

Your name is forever planted in my brain

Olin tänään mun yhden parhaan kaverin luona
Se, joka tuntee mut parhaiten
Sen ihmisen kautta voin peilata niin hyvin omia asioitani ja saada niihin oikea kanta
Se toimii paljon paremmin kuin psykologilla käynti
Mä taas muistan kukan oon, ja mitä mä haluan.
Mä yritän pitää pääni pystyssä ja toivon siellä sydämessä
Vaikka se on kovin turmeltu
Mut se viel sykkii sille yhdelle miehelle
Niin se jo kertoo, ettei se oo kuollut

Näin miten sen ystäväni silmiin satoi kyyneleitä
Ja se sanoi "Lucina, sä oot rakastunut"
Niin taidan olla, ja miltä se tuntuu kun tietää ettei voi saada sitä ketä rakastaa.

Jos sä vaan lukisit tän, I. Mä en voi sanoin kuvailla miten ikävä mulla on sua, miten mä välitän susta. Miten mä tahtoisin juosta sun luo, heittäytyy polvilleni sun eteen ja palvoa maata sun jalkojen alla. Mut mä oon hyväksyny sen, ettet sä enään välitä. Mut mä tiedän nyt, et sulla on aina paikka mun sydämessä.

I'm scared that I will never change

Isä tahtoi tietää mikä mulla oli kun olin eilen niin maassa etten pystynyt pitämään sitä sisällä. Sitte kerroin siitä miehestä, että miten mä vieläkin sen kanssa haluisin niin olla, ja miten se tekee mut ehjäks.
Isä sanoi, että mun täytyy ensin rakastaa itseäni, että miehet uskaltavat ja voivat rakastaa mua. Että mun pitäis ensinnäkin oma mieli saada tasapainoon. Ja mä tiedän etten tämmösenä läskikasana voi rakastaa itseäni alkuunkaan. Joten lähin tehokkaalle dieetille, sairaaladieetille. Isän mielestä se oli ok.

-10 kg

The dreams in which I'm dying are the best I've ever had

Mä tahdon et muistat mut sinä kauniina, puhtaana ja viattomana sun pikku tyttönä.
Nyt mä oon vaa häväisty, ruma, iljettävä nyrkillä tapettava huora.
Mun veri on mustaa mutaa ja silmät sokaistunut. Luut jääpuikkoja jotka katkeilevat mun keltaisen läskin voimasta.
Mä en tiedä voinko tai haluanko korjata tätä pilattua elämää, mätää ruumista jonka sisällä turmeltu sielu hakkaa kaltereita ja huutaa apua kuurolta, että myös sokealta Jumalalta. Mä oon Jumalan selän takana, Saatanan, Mestarin syleilyssä. Mä tunnen miten mä en saa henkeä, ja mun sydän on rikkoutuessaan vuotanut kuiviin. Se on kuollut, kalpeudesta sininen lihanpala, joka 18 vuotta sitten oli vielä vaaleanpunainen ja toivoo täynnä.
Pitääkö mun ensin kuolla että saan rauhan, ja että se sielu jota olen, pääsee kärsimyksestä.

137 päivää sitten näin sut ensimmäisen kerran, yks yhteen meni asiat ja kohtalo saatto meidät yhteen.
Sitten mä rakastuin suhun, mä tiedän että rakastuin, koska en vieläkään oo pystynyt päästämään susta irti.
Mä oon niin paska, että annoin oman epäilyksieni, ahdistuksen ja itseinhon pilata sen, mikä oli mun elämässä parasta. Se piru joka kuiski mun korvassa "Ei se susta välitä, eihän kukaan susta välitä, tukahduta epäilyksen tunne viinaan ja älä muista huomenna enään mitään" ja mä uskoin.
Se piru oli väärässä, ja se teki siitä totta. Sä et enään välitä.
Mä itken vieläkin päivittäin, mä kuolen tähän ikävään.

Mä vihaan seksiä, mä vihaan rakkautta koska sitä ei ole, mä vihaan mun kehoa jota viiltelen koko ajan, mä haluun pois täältä paskasta maailmasta.

You are driving me into manic.
You can't break me out of my habits.
I never will be you, I hate that you're breathing.
So leave me alone, I'm an addict.

You never will see it my way.
I'm draining the light from your day.
You're pushing, you're pushing, I'm pulling you down.

Love not what you are, but what you may become.

Haluan tunnustaa tänne ehkä kauheimman asian mikä elämässäni on tällähetkellä pielessä
Mun paino
Mä oon lihonnut kesän aikana seitsemän kiloa
Mä painan 57 vitun kiloa.
Ja mä tahdon alkaa listaamaan tänne mitä saan syödä, mitä en, mun painon laskut ja nousut ja muu esityminen.
Mä aloitan mahdollisimman pian uuden urheiluharrastuksen, hankin uudet lenkkikengät ja lopetan paskan syömisen. Isoin haaste on se, että kun mä juon paljon ja juodessa tulee syötyä kaiken maailman ihraatihkuvaa ruokaa, joten siihen pitää löytää ratkaisu ensiksi.
Oon päättänyt että haluan laihtua 10 kg ja aloitan sen nyt sillä etten ainakaan viikkoon syö mitään kiinteätä ruokaa, ja tietenkin mahdollisimman vähän nestemäistäkin. Deadlinee ei ole, punnitsen itseni joka aamu ja kirjaan sen ylös. Totuus on kohdattava joka päivä, silmästä silmään.

Ei mitään makeisia:
karkkia,
suklaata,
pullaa,
kakkua,
jne

Ei mitään rasvaruokia:
pikaruokaa,
piirakoita,
pasteijoita,
friteerattuja
jne

Ja mahdollisimman vähän:
lihaa,
juustoa,
banaania,
pähkinöitä,
kaloripitoisia juomia (paitsi alkoholi on sallittu)

Mä uskon että tää vois onnistua, koska mulla ei ole mitään muuta tällä hetkellä elämässä, mun on pakko onnistua.
Tää alkaa nyt.

I'm miss autonomy, miss nowhere

Mua helpottaa nähdä että isän katse on vihdoinki taas levollinen
Auttaa kun se luulee et kaikki on hyvin
Et mä oon tavallinen, sen pikkunen tyttö
Mutta aina kun päivä kääntyy yöks ja mä astun ovesta ulos..

Mutta mun pää on täynnä sitä mustaa mutaan mihin mä oon kauan aikaa sitte uponnu
Niin vitun synkkiä asioita
Mä näen päiväunia mun kuolemasta ja ne on parhaimpia unia mitä ikinä oon nähny
Mä en enään kaipaa ketään
Rakkaus on mun elämästä kuollut
Mun sydän on pelkkä kalpea lihamötikkä, sääli että se jaksaa vielä lyödä
Mä en välitä enään rakkaudesta
En mä ees muista mitä se on
Mä vaan välitän siitä tytöstä, seksistä ja viinasta
Tää viel murentaa mut
Tää viel tekee musta selvää
Mut kai se on sitä mitä mä haluankin
Tapan itteeni pikku hiljaa

Mä haluun pois tästä paskasta maailmasta, mun maailmasta

save me from the nothing I’ve become

all this time I can't believe I couldn't see
kept in the dark but you were there in front of me
I’ve been sleeping a thousand years it seems
got to open my eyes to everything
Without a thought, without a voice, without a soul
don't let me die here
there must be something more
Miksi mä vielä muista miltä sun ihosi tuoksuu...

My whole world is the pain inside me

I'm falling all over myself
Dying to be someone else
I wish you were dead and walk me home
I don't wanna fight the world alone
Mun syntymäpäiväjuhlien saldo: Tunnen itseni lihavaksi ja halvaksi kuin Johanna Tukiainen (Anteeksi)
Mun rinnat pursusi ylipienestä paidasta, mun nahkahame tuntui liian kireältä
En ymmärrä miten julkesin olla sen näkönen
Mun tarvitsee olla laiha
Kukaan ei sano mua laihaks, vaikka sinä, pienen pieni. Mutta sä et nää asioita oikein.
Mä uskon että mä nään oikein kun katson peilistä
Vaikka psykologi ja monet muut sanoo muuta
Mutta mä oikeasti uskon että se on totta

Mua ei enään kiinnosta muu
En mä tunne enään mitää intohimoo mihinkään, en edes laihdutukseen vaikka sitä eniten haluan
Mä oon kuollut sisältä
Ja tänään musta tuntu että mä oon hyväksyny sen
Kuin päässyt rauhaan sen asian kanssa
Mä en ole mitään, mä en koskaa tule olemaan mitään
Oon päässyt rauhaan kuin kuolleista sanotaan
Mä lepään rauhassa

Fade away

Mä istun ja katson keittiön ikkunasta harmaata sadetta
Kello on 12.34
Mä en ajattele mitään, vesilasi hikoilee mun kädessä
Kello on 13.15
Mä en ajattele mitään, tunnen miten oon istunut jo ikuisuuden
Mutta, ei sillä ole mitään väliä
Aikaa ei ole

Mun rintalastan päällä on liikaa pehmeää kudosta
Joskus se oli kolkko ja kylmä
Sillä vaan on enään väliä

My heart isn't strong enough for this

Synttäripäivän saldo:
Tunnen itseni entistä vähäpätöisemmäksi ja voin taas todeta sen kuinka turhaa syntymiseni oli.

Mä tunnen kuinka mä vajoam
Syvemmälle siihen mustaan usvaan
Missä tuska on rakkaus
Ja rakkaus kuollut
Siellä missä aikaa ei ole
Päivä on yö
Ja yö on päivä

Mä oon monet kerrat sinne liusunut
Mutta jokin on mut sieltä ylös nostanut
Mä tiedän, että jos mä nyt vajoan
Mua ei kukaan tai mikään sieltä nosta

Ja oikeestaan, en varmaan haluaisikaan.

Nothing to gain, hollow and alone

Kävelin pimeää hiekkatietä

Katulamppujen valot antoi hieman lämpöä sille yksinäiselle kävelylle

Meri tuoksu samalta kuin sillon viisi vuotta sitten

Me tavattiin aina siellä

Siellä missä lepäsivät ne joiden tiimalasin aika oli kulunut loppuun

Ainoa lohdutus siellä oli, etteivät ne sadat levossa olevat

Pystyneet tuomita mua

Kävellessäni mietin tätä mun elämää mitä se on
Pettymyksiä, mutta niitä minuutin onnellisuuden tunteita
Kohtauksia, niitä sairaita kohtauksia jonka jokaisen jälkeen ihmettelen miten olen vielä elossa

Se yksinäisyys joka huohkuu mun jokaisesta henkäyksestä

Kylmää, tunteetonta

Jotenkin oon hyväksynyt sen kaiken

Mä olen taas se sama, joka olin seitsemän vuotta sitten

Läski, yksinäinen ja sairas vaikka kukaan ei tiedä sitä

En mä enään jaksa huutaa apua tai näyttää että mä en kestä mun elämää

Mä tässä sumussa jatkan eteenpäin

Vaikka tosiasiassa seison paikallani

Varmaan siihen asti kun mun tiimalasin viimeinen hiekanjyvä antaa tuomionsa

(When this began)
I had nothing to say
And I get lost in the nothingness inside of me
(I was confused)
And I let it all out to find
That I’m not the only person with these things in mind
(Inside of me)
But all that they can see the words revealed
Is the only real thing that I’ve got left to feel
(Nothing to lose)
Just stuck, hollow and alone
And the fault is my own, and the fault is my own

Die(t)

Päätin että koulun alettua saan laihdutus asiat taas kuntoon. Ja hyvin ainakin tämä ensimmäinen koulupäivä on lähtenyt, kaloreiden saldo 0kcal, liikuntaa on kertynyt 3km kävelyä ja risat päälle. Kello on vasta vähän mutta eilen heitin pois suurimman osan äidiltä saaduista ruoista menemään, joten syötävääkään ei ole. Ei pitäisi huolestua päivän kulusta enään, kun olen päättänyt jo etten syö mitään. Niin en syö.

Mun synttärit on parin viikon päästä, mulla on kaksi viikkoa aikaa laihtua. Niin paljon kuin pystyn.
Pakko kestää sillon se huomion keskipisteenä (not) oleminen.
Aion siksi aikaa linnottautuu kotiin, en jaksa nähdä oikein ketään. Enkä tahdokaan.
Haluun piiloutua ja olla pieni ja mitätön omassa luolassani, tilasin siksi aikaa itselleni kasan anoreksia -aiheisia kirjoja. Hassua, mutta ne vain kannustaa laihduttamaan ja pysymään siinä pienessä maailmassa jossa on niin turvallista.

Tuntuu ettei elämäs oo enään mitään muuta
Kuin tää mun pieni maailma

Se on ihan okei

You called me strong, you called me weak but still your secrets I will keep

Kaikki on ihan hajalla
Mä oon ihan rappiolla, kaiken suhteen
Mun ihmissuhteiden, itseni, laihdutuksen, rakkauselämän
Mun pitäis rauhottuu mutten tiedä miten
Kaikilla on musta ihan väärä kuva
En mä oo sitä mikskä mä oon muuttunu
Vaikka rappio ja salaisuuksia täynnä oleva elämä kiehtoo mua jollakin tasolla
En mä jaksa tätä
Mä yritän olla vahva
Mut se kuori alkaa pikku hiljaa murenemaan
Mä en tahdo et kukaan näkee miten heikko mä oon
Koska sillon mä varmaan menettäisin kaiken

Tekisi jopa mieli mennä suljetulle tai mille tahansa osastolle jonkin aikaa
Yrittää hoitaa itteni kuntoon
Mun psyyke on niin murskana että mulle alkaa tulla paniikki
Mä en jaksa tämmöstä puolittaista elämää
Koska mä arvostan elämää, enkä haluu tuhota sitä tällee miten mä koko ajan teen

Mut nyt mulla on vaan se fiilis et, mä vihaan itseäni, jokaista osaa itsessäni ja must tuntuu etten jaksa tätä

This is what I am.

I've got scars on my body and stories I'll never tell

Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
aamujesi paino,
päiväsi mustimmat.

Anna anteeksi nuo,
heikkouteni ja
iltojesi raivo,
pelkosi raskaimmat.

Tänä aamuna on psykologi, ensimmäistä kertaa sitten viime kevään. Kun mä tapasin sen miehen, joka teki mut onnelliseks, ajattelin etten tarvii enää psykologii. Enkä lopult sit käyny siel.
Mut nää kohtaukset on ollu jotain niin sairaita, kun oon rikki enemmän kuin koskaan. Mä tarviin taas ammattiapua, ja mä hyväksyn kyllä sen.
Mä otan nyt rauhallisesti, jonkin aikaa. Tai niin kauan kunnes pääsen siit miehestä yli, tällähetkellä mä haluan sitä enemmän kuin mitään. Ja puhun täysin totta, enemmän kuin mitään.
Se varmaa ajattelis et kui säälittävä ja takertuja oon, siks yritän olla pitämättä siihen jätkään yhteyttä.

Mua pelottaa koko ajan millon tulee uus kohtaus, millon mä taas leviin lattialle ja tuntuu että mun pää poksahtaa pitkin mun päälle kaatuvii seiniä.
Onneks mul on ihania ihmisiä ympärillä, mä en pelkää sinänsä mitään koska tiedän että niist ihmisistä löytyy sitä mitä kaipaan kovan paikan tullen.

Olin viikon kaverin luona jossa tuli syötyä päin helvettiä, vaikka sen ihan tietoisesti soin itselleni.
Koska en vaan halunnut tehdä mistään pizzan syömisestä isoa numeroa, halusin leikkiä normaalia. Samalla kun peitin koko viikon viiltoja mun käsivarsissa. Tuntu niin tekopyhältä.

Ja mun harteita painaa niin kaikki pahat asiat joita oon tehny elämässäni.
Miten mä voin unohtaa nekin kaikki virheet, jos en pysty antaa itselleni anteeksi?
Ei tässä oo mitään järkee.

Voi kun se tulisi takaisin.
Tiiän et se tekis mut kokonaiseks, ehjäks, siks mitä mä oikeesti oon.

I miss how happy I was with you

I hate missing you so much.

You broke my heart.

So, why do I still want you so bad?

Please, make it stop.

Mä en ois uskonu että vielä yli kuukauden jälkeen itken sun takia
Mulla on niin helvetin ikävä sun vahvaan syliin
Niinkuin et säkään ymmärrä miten jäin suhun kiinni
Mikä sussa on niin sellasta etten pääse susta yli?
Mä en tahdo olla kenenkään muun kanssa kun sun
Mä en tahdo löytää enää ikinä ketään
Yrittää kenenkään kanssa mitään

Vaikka kaikki kaverit sanoo että muka ansaitsisin parempaa
Mut se oot sinä joka ansaitsee parempaa
Eikä mokaile tällee kuin minä
Mä oon helvetimoinen luuseri
Miksen voinu uskoo et välitit musta
Viel sillon ku niin teit

Mun ei varmaan pitäis olla suhun enään yhteydessä
Mutta mä en pysty olla erossa susta
Mulle se on ihan sama mitä teet mulle
Tuutko kusettaa mua, hyväkskäyttää mua, tai millä tavalla tahansa satuttaa mua
Koska mua ei voi sattuu tän enempää
Mä vaan tahdon pitää susta jollain tavalla kiinni
Vaik se rima on helvetin ohut ja heikko
Se riittää mulle

Mä toivon ettet lue enää tätä mun blogia
Ja miksi ees tekisitkään niin..
Koska haluan että luulet et mä oon päässy sust yli
Niinku mun pitiki

Miks oon näin epätoivonen??

I tried many times but nothing was real

Nyt oon päättänyt etten lähde ihastuu enään yhteen uuteen tyyppiin
Kuljen kaduilla laput silmillä ja unohdan sen pienen asian,
rakkauden joksikin aikaan

Koska eilen tajusin taas
kuinka se mies, joka vaivutti mut syvään koomaan
vielki sykkii siel mun sydämessä
Enkä lähde enään mihinkään uuteen juttuun ennenku saan ne tunteet pois
Mutta en tiedä saankohan niitä ollenkaan

Hetkeksi sainkin ne pois
Ja luulin että pystyisin uuteen suhteeseen, ja olisinkin pystyny
Mutta heti kun näin tämän, kehen jäin kiinni
Ne kaikki tunteet nous pintaan
Enkä pystynyt ajatella enään mitään negatiivista siitä henkilöstä
Vaan taas kaikki ne hyvät asiat pyörivät mielessä
Ja ne tunteet suurenee koko ajan

Silti vaikka miten se on käyttäytyny mua kohtaan nyt
Lupaavasti
En tahdo minkäänlaisia toiveita herätellä meistä
Ei me olla enää koskaan mitään
Se on totuus
Vaikka kuinka toivoisin
Koska niinhän se taitaa mennä; kerran ku nainen menee pilalle, se on pilalla aina.
Mä mokasin enkä pysty sitä enään koskaan tehdä tekemättömäksi
Joten toivo onki jo kokonaan kadonnut

Nyt keskityn muihin asioihin kuin siihen mikä mun mielestä elämässä on tärkeintä

A world of nothingness

One day
I'm gonna forget your name,
And one sweet day,
you're gonna drown in my lost pain.

Kyllähän se mun broidi tais olla oikeessa
Huijasit nuoren tytön matkaas, käytit ja heitit veks
Voisit tukehtuu siihen paskaas mis sun koko elämä pyörii
Puhuit niin paljon siitä miten en tuu kestää niit asioit mitä sun päässäs liikkuu
Mut oikeesti se meni silleen, et mä oon liian raju sulle

Ei siinä muuta
Kusettajist on mahtava päästä eroon
Mut miten voin enään luottaa yhdenkään miehen sanaan
"En mä lähe sun luota mihkään"
Ja missä ne kaikki, jotka näin ovat sanoneet, on?
Sä sanoit olevas erilainen kaduntallaaja, erilainen mies
Hah, ehkä sitä kautta, sä oot aikuinen mies mutta teot ei puhu sen puolesta
Ja sä puhut kuinka mä oon niin nuori
Merkittäviä sanoja, muka merkittäviä tekoja
Sanon vaan, että helvetin hyvä kusetus oli.

I'm not scared of your stolen power

The truth is hiding in your eyes
And it's hanging on your tongue
Just boiling in my blood,
But you think that I can't see

What kind of man that you are
If you're a man at all
Well, I will figure this one out
on my own

Mun on vaikea pukee sanoiks mun ajatuksia ja fiiliksiä

Mulle on käyny nyt tän kesän aikana niin paljon asioita, että oon hukannu itteni eikä mun ajatuksista saa mitää selvää enää

Ennen kaikki oli niin kristallin kirkasta (verrattuna tähän), nyt mä en tunnista itteeni enää mistään

Kaikki mitä mä tunnen niin mä luulen että tunnen niin mitä nyt tunnenkaan

Siks kaikki tuntuu niin pelottavalta

Pelko on ainoa  tunne mistä oon varma että tunnen niin.

Ja se mitä pelkään on se, että mun elämä jää tällaiseks sekasotkuks

Enkä mä osaa pyytää mistään apua, koska en edes usko että kukaan pystyy auttamaan

Mun pitäis vaan jotenkin saada ajatukset järjestykseen

Mutta en vaan tiedä miten

Välillä must tuntuu että mun sisällä on jotain mikä ei kuulu muhun

Varsinkin niinä hetkinä jolloin tahtoisin tuhota itteni kokonaan

Ne hetket on niin voimakkaita eikä niitä voi kontroloida

Sekin, että mä oon menettänyt elämäni kontrollin tuntuu että oon epäonnistunut ja menettänyt palan itsestäni

Jopa se, että syömiset onnistuu. Nytkin olin pitänyt melkein neljän päivän paaston, mutta tuloksia ei näy.

Mua pelottaa myös,

miten mun käy tän Mr. Unknownin kanssa

Ja vaikka mä oon sen, niin se on silti mulle Mr. Unknown

Mä luulin jo hetken et olisin tuntenu sen edes jotenkin

Mut mä tiedän ettei mulla ole harmainta aavistustakaan kuka se on

Mä oon kuullu ne sanat ennenkin "Mä tuun tuhoo sut, sä et tuu kestää sitä mitä mun pään sisällä on"

Jos sä oikeesti oot ollu aina sitä mieltä, miks sä edes päästit mut sua näin lähelle.

I'm nothing

Mä en enää pelkää mitään
Raiskausta, hah tuttu juttu
Henkistä hyväksikäyttöä, hah tuttu juttu
Pahoinpitelyä, hah tuttu juttu
Henkistä pahoinpitelyä, hah tuttu juttu

Mun silmät on lasittuneet,
mä en oo tässä

Mä tahdon tuhota itteni, se tuntuu liian hyvältä
Mikä mussa on

I got ice in my veins, blood in my eyes. Hate in my heart, love in my mind

Tää maailma on niin kylmä, et must tuntuu et mä jäädyn tänne

Mä oon niin kyllästynyt tähän kaikkeen paskaa joka muka kuuluu elämään
Kaikki se
Tunteeton seksi
Mielihalujen tyydytys
Materialismi onnellisuus
Tekopyhyys

Kuinka oksettavaa!
Haluisin pistää vaan kova kovaa vastaan ja tehdä itsestäni tunteeton hirviö
Joka tekee kaikille viattomillekin sen mitä mulle on tehty

Eilen yöllä teki mieli vaan heittää kaikki menemään

Ottaa ne tarjoukset vastaan ja mennä vanhojen miesten mukaan sekä saada tonneja yhdestä yöstä
Mä niin vihaan tätä meitä ympäröivää maailmaa
Onks tääl oikeesti enään mikään aitoa?
Must tuntuu et tää paine mun päänsisällä tekee mut hulluks

Asiaan ei auta yhtään vanhempani
Äiti taas dokaa ja tekee taas päättömiä asioita
Isä taas riehuu, huutaa ja haukkuu
Onneks ei enään ole mahdoton aika odottaa että pääsen muuttamaan omaan asuntoon

Mä tahdon uskoo et mä kohta voin taas hyvin

Et tää paska olo mikä vaanii mua koko ajan lähtis pois
Et nää on vaan mun sairauden tekemii temppuja
Miks mä tunnen koko ajan että tahdon tuhota itseni
Nappeja naamaan vaan, 1, 2, 3, 4, 5...

Mä tahtoisin vaan jäädä paikalleen, leimautua johonkuhun ja vaan pysyä siinä

Turvassa
Eilen me sen tytön kanssa tehtiin verivala

Mä leimauduin siihen, ja niin se pitääkin olla

Siitä tuli turvallinen olo, me ei voida enään rikkoo sitä meidän lupausta

Pysytään aina yhdessä

It hurts when the rain falls on his skin

In the full moons light I listen to the stream
And in between the silence hear you calling me
But I don't know where I am and I don't trust who I've been
And If I come home how will I ever leave

Mua pelottaa, ihan älyttömästi.

Sun kanssa on hyvä olla, ymmärrys ja kemia meidän välillä on jotain ihmeellistä

Mutta aina kun meidän tiet erkanee, pelkään et se oli viimeinen kerta kun nään sut tai edes kuulen susta
Pelkään et vaan katoot ja mä jään taas ihmettelemään et mitä nyt kävi.
Miksen voi luottaa sun sanaan, ettet sä oo menos mihinkään

Mä oon laihtunut, vihdoin
Ehkä kohta saan tuntea kuinka luuni iskeytyvät ihoani vasten, kuin tahtoen pois kehostani
I’m taking it slow
Feeding my flame

Ja mä en nyt luovu tästä

En kenenkään takia

Ihmiset tulee ja menee, harvat siihen jäävät

Mut tämä ystäväni jää

Tiedän varmasti et jos meen liian pitkälle, saan kuulla siitä

Niinkuin viimeksi kun pääsin siihen ihanan lasiseen 48 kg:aan, eikä sekään ollut vielä liian pitkälle vietyä

En pidä tätä itsetuhoisuutena, vaikka en vieläkään tunne itseäni kohtaan kunnioitusta

Johtuen näistä tän kesän tapahtumista, tunnen että mun keho on häpäisty, tunteilla leikitty ja sydän hakattu

Tää yks ihminen on saanut mun sydämeni taas sykkimään

En odota sitä, mutta mietin vain että pystyisitkö korjaamaan kaiken muunkin

Mun haavat on syviä mutta tuoreita

Toivottavasti et vaan revi niitä enemmän auki

By the way, I'm wearing the smile you gave me

Mä elän taas, tätä hetkeä, täysillä

Mut mua pelottaa
Tää tuntuu liian hyvält ollakseen totta
Tää kaikki tapahtu niin nopeesti, vaikka sinänsä ei paljoa ole vielä tapahtunukaan
Se, miten sä kunnioitat mua, se on jotain uskomatonta
Sä oot niin paljon kaikkea, kaikkea sitä mitä mä mieheltä toivon
Vaikka ollaan just tavattu niin tuntuu että olisit ollu mun ystävä aina
Mä haluan että me mennään hitaasti, niinkuin sanoit; päivä kerrallaan, sekunti kerrallaan
Koska mä oon oppinu mun aikasemmista virheistä
Ja mä tiedän että tästä vois tulla jotain parasta
Sä oot uskomaton

He's a wolf in disguise but I can't stop staring in those evil eyes

Mä en oikeen tiedä mitä eilen tapahtu..

Mutta haluun kiittää niiin paljon mun hyvää ystävää, joka sai mut eilen tajuamaan että tuntemisessa ei oo mitään väärää. Mun ei tarvitse pyytää anteeks sitä mitä ja kuka mä oon.

Oonhan mä kumminki elämäni tärkein ihminen, ja loppuen lopuks me kuljetaan tää matka yksin.
Jo itsessään se autto mua pääsemään pystyyn.
Iia, rakastan sua valtavasti.

Ja se, Mr. Unknown. Vaikka se ei soittais tänää, vaik sitä harmittais nyt aamulla et mitä se meni sekoilemaan niin silti mä oon niin ilonen siitä et tavattiin. Vaan se, kuinka se siveli varovasti mun valkoisia käsiä sen mustilla kynsillä ja tatuoiduilla käsillä sai mut tuntee et, kai mä oon ihan okei semmosena kun oon.
Kiitos sullekin, Mr. Unknown.

Jos sitä heräis tästä koomasta..

Sorry, I forgot. You don't need me anymore

Mä voin uskoa siihen että murtuneeseen sydämeen voi kuolla
Mä vaan uskon

Mun henkinen paha olo alkaa tuntua myös fyysisesti
Eikä vaan paineena rinnassa
Mä kuihdun sisältä ja ulkoa päivä päivältä enemmän
Tuntuu kuin jokin mun sisällä haluaisi päästä ulos ja tuhota tän mun kehon
Mua sattuu joka raajaan ja hikoilen kylmää hikeä
Mikä mul on
Mikä mus on

Mä arvostan elämää ja tää tuntuu niin idiootilta
Haluun vaan jatkaa elämää niin kuin ennenkin
Joku mussa nyt estää sen

Tää kaikki on niin uutta mulle
Olla näin yksin, oikeasti yksin
Nään ympärillä ihmisiä joilla on joku joka antaa sen ihanan lämpimän tunteet ja ymmärryksen
On mullakin ollu aina joku, mut nyt en tunne mitään ketään kohtaan
Ja mä vaan uskon ettei kukaan pysty ymmärtää tätä mun tunnetta
Se oikeesti, tuntuu helvetin pahalta

Luut, missä olette?
Ehkä te antaisitte mulle aihetta hymyillä

I'm beginning to think that i imagined you all along

Oon yrittänyt miettiä että minkä takia mä tunnen näin
En keksi mitään niin isoa ja hyvää syytä
Koska tuntuu kuin olisin pahimmissa masennuksen syövereissä
En pysty nauttimaan enään mistään,
ja ärsyttää jos koko loppu kesä kuluu siinä että vaan käyn töissä, treenaan ja nukun loppu ajan

En pysty katsomaan edes peiliin, vihaan sitä mitä nään siinä
En oo pitkään aikaan oksettanu itseäni näin paljon
En tunne enään itseäni kohtaan mitään hyvää
Sain jo itsekunnioituksen ja hyvän olon itseäni kohtaan, nyt se on taas poissa
Olen samassa koossa kuin kesän alussa, mutta tuntuu että olisin 10 kg lihavampi
Ja peilikin on samaa mieltä

En tahtonut takas tähän
Mä vihaan tätä
Vihaan sitä että pitää vanhemmillekin teeskennellä että on iloinen ja kaikki on hyvin
Tai ei pidä, mutta mä en tahdo niitä enään koskaan huolestuttaa

Eilen sain pienen valon pilkkeen mun päivään kun tapasin mun veljen
Mä rakastan sitä miestä niiin paljon, se aina saa mut nauramaan aidosti
Ja se nauraminen saa mut unohtaa tän turhan paskan joka velloo mun pääkopassa
Silläkin on uus tyttö eikä se ehdi niin paljon mua näkemään
Seki selittää siit tytöst silmät säihkyen kuinka ihana se on, siit näkee miten se rakastaa sitä
Mä oon onnellinen sen puolesta
Vaikka samalla se riipii mun sisintä
Et mä oon loppuen lopuks vallan yksin.

Kyl mä oon saanu sen yhen aika hyvin jo unohdettuu
En mä enää muista sen kasvojen jokaista piirrettä
Millanen sen ääni oli
Ehkä mä viel unohdan sen ihanimman hymyn ja katseen
Ehkä viel joku päivä..

Yks mun kaveri, jota näin viimeks kesän alussa
sanoi et mä oon muuttunut
Niinhän mä oon
Mä en tunne enään mitään ja mä oon haavoittuvampi kuin moneen vuoteen
Siks mun on taas täytyny rakentaa muuri mun ja muiden ihmisten välille
Ettei ne enään vois satuttaa ja riepotella mua kuinka haluaa
Totta puhuen mä en yhtään tiedä mihin suuntaan mun elämä on menossa

Someone save me if you will
And take away all these pills
And please just save me, if you can
From the blasphemy in my wasteland

How did I get here
And what went wrong
Couldn't handle forgiveness
Now I'am far beyond gone
And I can hardly remember
The look of my own eyes

 

Same shit, different boy

Herään, ei tunnu miltään
Elän, ei tunnu miltään
Nukun, ei tunnu miltään
Sama se ku ois kuollu. Ja niinkuin se yks ylimääränen sanoi 'Tapa ittes bulimiaas tai vahvan itsenäisen naisen laihdutuksees. Kuole pois. Katoo mun elämästä' anteeks et oon niin vittumainen jopa itseäni kohtaan etten tee sitä. Laihdutan ja nälkiinnytän itseäni kyllä, mutta vaarallisuuden tasolle on vielä matkaa vaikka itsekin haluaisin päästä siihen nopeammin. Anteeksi vaan sullekin et oon niin luuseri etten oo pystyny edes tappaa itteeni vieläkään.

Enkä mä tajua miksen siit yhest pääse yli, sil varmasti on jo kymmenen eri lutkaa kierroksessa. Eihän sil ollu ees mitää yli pääsemistä, oh god miten mä pystyin kuvitellakaa et se ois vähääkää musta välittäny. Yks lelu siit sun tuhansien lelujen lelukopasta.

Miten tyhmä pitää ihmisen olla, että vielä tunnen näin? Miksen vaan voi haistattaa koko jutulle paskat ja pinkoo elämäs eteenpäin? Ehk viel jonain aamuna mä herään tuntien pienen elon merkin mun sydämessä.

Sometimes hate can be so beautiful

Se on alkanut taas,
taistelu omia tarpeitani vastaan
Tuntuu kuin se olis jättäny hirveen onkalon mun elämään,
Se otti pois nää kaikki pahat asiat musta, täyttäen ne sil ilolla
Mut nyt ku se otti sen kaiken pois
Niin siin on taas se tyhjä onkalo
Jota kukaan ei varmaan tuu aikoihin täyttämään
Siksi mä täytän sen itse
Harrastuksellani
Itseni tuhoamisella
Tehden itseni vahvemmaksi

Onneksi asun yksin suurimmaks osaks kesästä niin saan opetella olemaan syömättä, uudelleen
Kuinka tyhmä mä osaankaan olla että lopetin sen jonkun muun ihmisen tähden
Ei ne ihmiset kumminkaan pysy siinä mun luona
Varsinkin jos annan niille kaikkeni..

Ja sinä, ihana tyttö
Varmaan mietit samaa, et kuinka pelottavaa se on luottaa toisiimme
Me ollaan niin samanlaisii
Et meidän on helppo rakastaa ja vihata toisiimme
Ja tiedämme molemmat et meidän välisestä sodasta tulis jotain verisimpii
Sitä ei me kumpikaa haluta
Jos me nyt opeteltais olemaan se tiimi mikä meidän piti olla jo aikoja sitten
Niinkuin sanoit, me pystytään mihin vaan yhes
Me saadaan mitä me halutaan
Me ollaan vahvoja yhes, täydellisyys
Ehkä se vois olla sinä joka täyttää edes osan siitä onkalosta

Kun ajattelen sun lasisia ranteita, niin mäkin pysyn vahvana

This was never my world, you took the angel away

Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
On vain pakko roikkuu perässä

Niinhän mä sanon "Fuck it" et ihan sama, en mä välitä.
Niinkuin muut vaan sanoo "joo miehii tulee ja menee, aina löytyy uus ja parempi"
Mut jos ei vaan tahdo löytää parempaa
Jos ei vaan ole parempaa

Oon ihan sekaisin nyt kaikesta
Oliks se kaikki kusetusta
Mun puolelta?
Sun puolelta?

Ja joojoo jos ei oo toivoo ei oo mitää
Mut jos toinen heittää toivon pois
Mistä sitä yksin pitäis ettii

Mä yritin ja vielä yrittäisin kaikkeni
Mut sattuuks se vaan sit enemmän
Jos annan itsestäni kaiken sulle
Koska must tuntuu et sä heittäisit sen kaiken silti menemään
Sä et usko mun sanoja
Sä vaan heität kaiken ympäri
Kaiken negatiiviseks paskaks
Mä vaan oon se huora ja luuseri
Pitäiskö mun osaa matkustaa ajassa taaksepäin ja tekee tehdyn tekemättömäks
Anteeks mä en oo supersankari
Mä en pysty siihen

Mitä sä haluat että mä teen
Jos sä tahdot et jätän sut rauhaan ja unohdan tän meidän jutun
Niin vittu sano se mulle
Ei tarviis kenenkää kituu
Kuihtuu päivä päivältä hieman enemmän
Niinkuin jo yritin ilmaista
Mun sulaneet tunteet jäätyy jälleen
Tuleeks must se mitä joskus halusin olla
Hirviö, tunteeton lihan pala?
Mist se aurinko löytyis taas mun elämään

Ja hei, älä ota täst paineita
Tee mitä sä haluut
Jos mä murrun mä murrun, otan kaiken sen tuskan
Mut oon mä pahemmastaki selvinny
Niinkuin moni on sanonu, mä oon selviytyjä
Jokainen arpi on vaan kertomus mun menneisyydestä
Mä oon koskettanut sitä pimeyttä
Saatanaa

Mut mä oon silti tässä, enkä mä oo lähdös mihinkään.

I need you like a heart need a beat

YOU CAN ALWAYS SAY SORRY,

BUT THE REAL APOLOGY IS

WHEN YOU HEAR THE

SADNESS IN THEIR VOICE

AND SEE THE LOOK IN

THEIR EYES. AND YOU

REALIZE THAT THEY HAVE

HURT THEMSELVES JUST AS

MUCH.

Kun luen mun vanhoja tekstejä, missä etsin itteeni ja yritän selittää itselleni miksi olen se mitä olen.
Mä ajattelin kesän alussa että must tulee uus minä, vapaampi ja kevyempi (henkisesti). Unohdin omat arvoni, menin virran mukana ja tein mitä halusin. Nyt mua oksettaa se minä, hyi hitto. Miten mä voin olla moraaliton paska? Unohtaa omat vaatimukset itseltäni? Ja viime aikana en todellakaan oo kunnioittanu itseäni vaikka ajattelin että "vapaa" elämä on just sitä, vitun kunnioitusta. Oon antanu tyyppien riepotella mua, leikkii mulla ja mun keholla. Hyi hitto.
Voisin haukkua itseni idiootista huoraksi, mutta mitä sekään enää auttaa. Mä hukkasin mun identiteetin, sitä mitä kaikki kunnioitti. Revin sen tuhansiks palasiks.
En tiedä voiks sitä enää korjata, voiks niit palasii enää liimaamalkaa saada takas entiselleen.
Siks mä pidättäydyn nyt kaikesta, kuihdutan itseni pois niinku ois pitäny tehdä jo aikoja sitten.
Mä en ansaitse mitään, en ketään

Mä en pyydä siks sua enää jäämää mun rinnalle
Vaik mua sattuu, mut niin mua pitääki
Oikeasti haluaisin rukoilla sua, et jää, anna et mä näytän kuka mä oikeesti oon
Toivon vaan että sä haluaisit nähdä sen
Mitä kaikkee mä oon
En oo niitä päihteitä joita oon vetäny
En niit sekoiluja mitä oon sekoillu
En niit huoraamista.
Toivon et mus olis jotain jäljellä vielä minkä sä näkisit läpi mun silmistä
Mun hukassa olevasta sielusta
Siellä jossain mä oon
Ja mä oon sitä, nyt vaan sua varten

Mä en pysty lukee ihmisilt rivien välistä välittääks ne musta
Koska mä en pysty suomaan sitä itselleni, et joku oikeesti voiski välittää
Ellet sä sano sitä mulle oikeesti, kato mua silmiin ja sano
Mä en usko
Jos mä oisin vaan tienny, jos mä oisin vaan tajunnu
Tätä paskaa ei ois koskaa tapahtunu

Mun sanat ei riitä kuvaamaan kuinka pahoillani mä oon kaikesta kaikille ja varsinki sulle
Tuntuu ettei mitää voi korjata
Siks pitäis leikkii veitsellä oikein, oikein päin
Antaa ajan valua musta pois

Mut silti mä mietin niit mun omii sanoja joita sanon muille jotka on pohjal
"jos ei oo toivoo ei oo mitään"
Mä yritän rakentaa mulle toivoo
Ja jos sä jäisit pieneks valon pilkkeeks mun elämään
Mä yrittäisin kaikkeni
Kaikkeni, ja enemmän.

Eihän mun pitäny edes ihastuu suhun
Nyt tää tuntuu et tää ei oo pelkkää ihastusta
Tää on jo liikaa

Ja nyt mä itken jo sun perään
Jos mä en välittäis sust oikeesti niin paljon ku sanon
En mä kamppailis itseni kanssa tällee
Etten heitä elämääni veks
Nukun vaan kaikki päivät nappien voimalla
Etten vaan tekis mitää sellasta mistä en pääse takasin

Toivottavasti et kelaa et mä oon ihan sekasin
Mä oon vaan sekasin susta
Niinku mun frendi sano ettei oo nähny mua näin positiivisena ja iloisena kun tapasin sut
Mut tajuutsä et tää sattuu kans sit ihan saatanasti

Haluun vaan sanoo
Oo mulle vihanen niin kauan ku silt tuntuu
Jos vaan joskus voit antaa anteeks, muut en pyytäis
Haluisin vaan et tiiät, et jos annat mulle viel mahdollisuuden
En pilaa sitä, ikinä.

My head is currently a horrible place to be

Miten yks yö voi tuhota niin paljon asioita? Se tuhos mut, mun vakaan pohjan.
Kaikki oli niin hyvin ja alkoholin varjostamana kaikki kaatuu. Kaadan kaiken, ihan itse.
Syytän itseäni taas kaikesta, miten voin mokata näin pahasti, miten voin olla näin paska, koht mulla ei varmaan oo yhtää ystävää, kaikki vaan haukkuu kusipääks. Okei mä oon kusipää, vitumoinen oonkin.
Ja kusipäät jää yksin, ha?

Mun silmäpussit raahaa polvia ja naama turvottaa liiasta alkoholista, vatsa hankaa selkärankaa kun ei ehdi juomiselta syömään. Onks tää sitä hauskanpitoo?! Onks tää sitä mitä kaikki haluu sillä vitun kännäämisellä?!
Mä oon taas hukassa.
En syö mitään, en juo mitään, en pysty liikkumaan tai keskittymään mihinkään. Sun kasvot ja sanat pyörivät mun mieles, se miten sä petyit muhun. Jos mä menetän sut tän takia, mulla ei oo mitään intoo kattoo tulevaisuuteen.
Mä tulisin jähmettymään paikalleni,  mun tunteet koko elämiseen jäätyis.

Must tulee vaan tuuli puiden latvoissa.